Teemasivu:Uskonnot/Artikkelipoiminta 5
Kardinaalinepos (lat. cardinalis nepos; ital. cardinale nipote) merkitsi kardinaalia, joka oli sukua kardinaaliksi nimittäneelle paaville. Yleensä kyseessä oli joko eno tai setä. Paavien tapa nimittää sukulaisiaan kardinaalinepoksiksi sai alkunsa keskiajalla, ja huippunsa tapa saavutti 1500- ja 1600-luvuilla. Paavien Avignonin vankeudesta aina Innocentius XII:n vuonna 1692 julkaistuun nepotisminvastaiseen Romanum decet pontificem -bullaan saakka ilman kardinaalinepoksia hallinneet paavit olivat selvä poikkeus. Samoin kaikki renessanssin aikana hallinneet kardinaaleja nimittäneet paavit käyttivät kardinaalinepoksia, jotka yleensä olivat heidän veljen- tai sisarenpoikiaan.
Kardinaalinepokset olivat aikanaan hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä kirkon sisällä, ja kardinaalinepos olikin kardinaalikollegion epävirallinen johtohenkilö. Nepotismiin perustunut kardinaalineposten nimittäminen osoittautui myöhemmin epäkohtaiseksi järjestelmäksi, minkä vuoksi se lopetettiin asteittain 1600-luvulla.