Klonaalisesti tarttuva syöpä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tarttuva syöpä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DFTD:n aiheuttama kasvain pussiahman kasvoissa.

Klonaalisesti tarttuvalla syövällä tarkoitetaan syöpäsoluja, jotka voivat siirtyä eliöiden välillä ilman muita tartuttajia kuten syöpää aiheuttavia viruksia eli onkoviruksia. Syöpä tarttuu siis klonaalisesti. Tämän tyyppinen syöpä on harvinainen useimmilla eliöillä, mutta poikkeuksia on: pussiahmojen (tasmanian tuholaisten) kohdalla tietty tarttuva syöpä (DFTD, engl. devil facial tumour disease) on niin yleinen, että se on lajina kuolemassa sukupuuttoon lähinnä kyseisen syövän vuoksi.[1]

Erään tutkimuksen mukaan suvullinen lisääntyminen on saattanut kehittyä klonaalisesti tarttuvan syövän vastustamiseksi. Suvullinen lisääntyminen kun tuottaa lajiyksilöihin geneettistä vaihtelua.[2]

Tarttuva syöpä ihmisillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neljälle henkilölle tehtiin vuonna 2007 elinsiirrot (keuhkot, munuaiset, maksa) juuri aivohalvaukseen kuolleelta 53-vuotiaalta naiselta, jolla ei todettu olevan syöpäkasvaimia ennen elinsiirtoja. Siirrot saaneet saivat siirrettyjen elimien soluista rintäsyövän, ja kolme heistä kuoli saamaansa syöpään vuosina 2009–2017.[3]
  • 41-vuotias HIV-positiivinen mies Kolumbiassa sai 2015 syövän Hymenolepis nana -heisimadolta heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi.[4]
  • Kirurgi sai potilaaltaan 2013 erilaistumattoman pleomorfisen sarkooman (eng. undifferentiated pleomorphic sarcoma), kun kirurgi vahingoitti kättään leikkauksen aikana.[5]

Tarttuva syöpä muilla eläimillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pullonkaulailmiön läpikäyneillä lajeilla saattaa esiintyä tavallista enemmän tarttuvia syöpiä.[6]

Koiran siittimessä olevia CTVT:n aiheuttamia kasvaimia.
  • Koiran tarttuva sukuelinkasvain (CTVT) on seksuaalisesti tarttuva syöpä koirilla. Yksittäinen pahanlaatuinen CTVT:n klooni on tartuttanut koiria jo 200 – 2 500 vuotta sitten leviten maailmanlaajuiseksi syöväksi. Tämä syöpäklooni on siten yksi vanhimmista tunnetuista somaattisista nisäkkäiden solulinjoista.[7]
  • DFTD on pussiahmoja eli Tasmanian tuholaisia tartuttava loissyöpä.[8]
  • Eräs sarkooma (eng. contagious reticulum cell sarcoma) kultahamstereilla[9] voi tarttua hamsterista toiseen keltakuumehyttysen piston kautta.[10]
  • Hietasimpukoiden välillä voi tarttua hemolymfaattisen systeemin tarttuva syöpä, eli leukemia.[11]
  • Horisontaalisesti (eli saman lajin ja eri lajien yksilöiden välillä ilman lapsi–vanhempi- eli vertikaalista suhdetta) tarttuvia syöpiä on löydetty myös kolmelta muulta simpukkalajilta: Mytilus trossulus, Cerastoderma edule ja Polititapes aureus. P. aureuksen syövän on havaittu tarttuvan toiselta simpukkalajilta (Venerupis corrugata).[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1841–1914 elänyt M. A. Novinsky kokeili 1876 tiettävästi ensimmäisenä maailmassa CTVT:n tartuttamista koirien välillä siirtämällä syöpäkudosleikkeitä koirasta toiseen onnistuneesti.[7][13] Hänen tuloksensa toistettiin useissa kokeissa jo ennen 1900-lukua. Syövän arveltiin tarttuvan itsessään ja sille annettiin useita eri nimiä, jotka kuvastivat tätä ominaisuutta, kuten infektiivinen sarkooma ja transplantoituva lymfosarkooma. Ei kuitenkaan ollut täysin varmaa, tarttuivatko syöpäsolut vai saivatko koe-eläimet syövän esimerkiksi syöpävirustartunnasta. 1960-luvulla julkaistiin muutamia tutkimuksia, jotka tukivat virusteoriaa: niissä väitettiin syövän tarttuvan kudosnäytteistä näiden lyysauksen jälkeenkin (tämä tappaa solut jättäen virukset). Vastaavat paremmin tehdyt lyysaustutkimukset kuitenkin todistivat viimeistään 1970-luvulle tultaessa syövän voivan tarttua sellaisenaan.[13]

1996 hollantilainen luontokuvaaja Christo Baars havaitsi tiettävästi ensimmäisenä pussiahmojen DFTD-kasvaimia ja otti niistä valokuvia.[14] Tätä seurasivat useat havainnot kasvaimista ja pussiahmojen määrän väheneminen. 2006 DFTD:n esitettiin ensimmäisen kerran olevan tarttuva syöpä, sillä tutkimuksessa kasvainten solujen havaittiin olevan geneettisesti samoja useissa eri pussiahmoissa.[8]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ James S. Welsh: Contagious Cancer. The Oncologist, tammikuu 2011, 16. vsk, nro 1, s. 1–4. PubMed:21212437 doi:10.1634/theoncologist.2010-0301 ISSN 1083-7159 Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-10837045
  3. ↑ Y Matser et al.: Transmission of breast cancer by a single multiorgan donor to 4 transplant recipients. American Journal of Transplantation, 27.4.2018, 18. vsk, nro 7, s. 1810–1814. doi:10.1111/ajt.14766 ISSN 1600-6135 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ A Muehlenbachs et al.: Malignant Transformation of Hymenolepis nana in a Human Host. The New England Journal of Medicine, 5.11.2015, 373. vsk, nro 19, s. 1845–1852. PubMed:26535513 doi:10.1056/NEJMoa1505892 ISSN 1533-4406 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ HV Gärtner et al.: Genetic analysis of a sarcoma accidentally transplanted from a patient to a surgeon. The New England Journal of Medicine, 14.11.1996, 335. vsk, nro 20, s. 1494–1496. PubMed:8890100 doi:10.1056/NEJM199611143352004 ISSN 0028-4793 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ K Belov: The role of the Major Histocompatibility Complex in the spread of contagious cancers. Mammalian Genome: Official Journal of the International Mammalian Genome Society, helmikuu 2011, 22. vsk, nro 1-2, s. 83–90. PubMed:20963591 doi:10.1007/s00335-010-9294-2 ISSN 1432-1777 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b C Murgia et al.: Clonal Origin and Evolution of a Transmissible Cancer. Cell, 11.8.2006, 126. vsk, nro 3, s. 477–487. PubMed:16901782 doi:10.1016/j.cell.2006.05.051 ISSN 0092-8674 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ a b AM Pearse, K Swift: Allograft theory: transmission of devil facial-tumour disease. Nature, 2.2.2006, 439. vsk, nro 7076, s. 549. PubMed:16452970 doi:10.1038/439549a ISSN 1476-4687 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ HL Copper, CM Mackay, WG Banfield: Chromosome studies of a contagious reticulum cell sarcoma of the syrian hamster. Journal of the National Cancer Institute, lokakuu 1964, 33. vsk, nro 4, s. 691–706. PubMed:14220251 doi:10.1093/jnci/33.4.691 ISSN 0027-8874 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ WG Banfield, PA Woke, CM Mackay, HL Cooper: Mosquito transmission of a reticulum cell sarcoma of hamsters. Science, 28.5.1965, 148. vsk, nro 3674, s. 1239–1240. PubMed:14280009 doi:10.1126/science.148.3674.1239 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ MJ Metzger, C Reinisch, J Sherry, SP Goff: Horizontal transmission of clonal cancer cells causes leukemia in soft-shell clams. Cell, 9.4.2015, 161. vsk, nro 2, s. 255–263. PubMed:25860608 doi:10.1016/j.cell.2015.02.042 ISSN 0092-8674 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ MJ Metzger et al.: Widespread transmission of independent cancer lineages within multiple bivalve species. Nature, 30.6.2016, 534. vsk, nro 7609, s. 705–709. PubMed:27338791 doi:10.1038/nature18599 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ a b D Cohen: The canine transmissible venereal tumor: a unique result of tumor progression. Advances in Cancer Research, 1985, 43. vsk, s. 75–112. PubMed:3887857 ISSN 0065-230X Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ David Quammen: Contagious Cancer Harper's Magazine. huhtikuu 2008. Arkistoitu 12.4.2017. Viitattu 29.7.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klonaalisesti_tarttuva_syöpä&oldid=19223297”