Tangram

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puisen tangramin palaset järjestettynä neliöksi

Tangram on kiinalainen pulmapeli. Se sisältää seitsemän palaa, joista voi yhdistellä lukemattomia eri kuvioita. Kappaleisiin kuuluu seitsemän geometrista muotoa: viisi kolmiota, joista kaksi suurta, yksi keskikokoinen ja kaksi pientä sekä yksi suunnikas ja yksi neliö. Kaikki kappaleet yhdessä muodostavat suuren neliön. Pelin mukana tulee kirjanen, jossa on useita geometristen muotojen, ihmishahmojen ja muiden kuvioiden ääriviivoja, jotka tulee muodostaa kaikkia palasia käyttäen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tangram perustuu kiinalaisten tapaan järjestellä erimuotoisia pöytiä juhla-aterioilla. Eräässä kiinalaisessa kirjassa 1100-luvulta on esitelty 76 erilaisia kohteita esittävää pöytäjärjestystä. 1800-luvun taitteessa kiinalaiskirjailija nimimerkiltään ”Hidasjärkinen erakko” sovitti perinteen sormin liikuteltaville geometrisille palikoille kirjassaan Kuvia käyttäen seitsemää nerokasta kappaletta.[1]

Kiinasta palaavat eurooppalaiset ja amerikkalaiset merimiehet toivat tangramin länsimaihin 1800-luvun alussa. Peliä kutsuttiin aluksi nimellä ”Kiinalainen arvoitus”, ja myöhemmin se sai nimekseen ”tangram”.[1] Nimen alkuperästä on erilaisia teorioita. Sen on esitetty tulleen muun muassa käytöstä poistuneesta englannin kielen sanasta trangram, joka tarkoittaa palapeliä tai rihkamakorua. Toisen teorian mukaan nimi tulee sanoista Tang (dynastia) ja liitteestä -gram, joka on kreikkaa ja tarkoittaa kirjoitusta. Kolmannen teorian mukaan tangram juontuu sanasta tanka.[2]

Ensimmäinen Kiinan ulkopuolella julkaistu tangram-kirja painettiin Lontoossa vuonna 1817. Tangramista tuli välitön menestys, ja kahden vuoden kuluessa Euroopassa oli jo julkaistu kymmeniä tangram-kirjoja Italiasta Skandinaviaan. Näkyvintä villitys oli Ranskassa, ja pelin väitettiin olevan Saint Helenalle karkotetun keisari Napoleonin suosikkiharrastus.[1]

Tangramit otettiin käyttöön myös kouluissa 1800-luvun puolivälissä. Pelin suosio on säilynyt 2000-luvulle asti, ja julkaistuja muotoja on 2010-luvun alussa jo yli 5900.[1]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bellos, Alex: Kiehtova matematiikka: Seikkailu numeroiden ihmemaassa, s. 229–232. Suomentanut Eero Sarkkinen. Docendo, 2011 (alkuteos 2010). ISBN 978-951-0-37676-8.
  2. Theoni Pappas: Lisää matematiikan iloja, s. 19–21. Alkuteos: More Joy of Mathematics. Exploring Mathematics All Around You. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. ISBN 952-5202-46-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.