Taksinkuljettaja
| Taksinkuljettaja | |
|---|---|
 Ruotsalainen taksinkuljettaja autossaan. |
|
| Tyyppi | ammatti |
| Toimiala | tieliikenne |
| Pätevyys | taksinkuljettajan ammattipätevyys |
| Työpaikka | yrittäjänä tai toisen palveluksessa |
| Lähinimikkeitä | taksiyrittäjä |
Taksinkuljettaja (arkikielessä taksikuski) on henkilö, joka kuljettaa ammatikseen ihmisiä taksilla, eli lyhytaikaiseen käyttöön vuokrattavalla ajoneuvolla, useimmiten henkilöautolla.
Ansiot ja asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanlaajuisesti taksinkuljettajien ansiot ovat yleensä suhteellisen matalat muihin liikenneammatteihin verrattuna. Heidän työnsä on myös epävarmempaa, eikä siihen kuulu samanlaisia etuja kuin esimerkiksi linja-autonkuljettajilla. Tämä johtuu osittain siitä, että taksiala on yksityistä eikä julkista liikennettä. Taksinkuljettajat ovat myös usein järjestäytymättömiä ja liittoutumattomia.[1]
Kehitysmaissa taksinkuljettajan ammatti voi olla arvostettu, sillä heidän ansionsa saattavat olla suhteellisen suuria työläiseksi, ja heillä on auto.[1]
Taloudellisina laskukausina on tavallista, että muiden alojen työntekijät ja keskiluokka ryhtyvät ajamaan taksia työkseen ainakin tilapäisesti. Kehitysmaissa suuri osa taksinkuljettajista on ulkomaisia siirtotyöläisiä tai kaupunkiin muuttaneita maalaisia. Tällöin voi kuljettajan ja asiakkaiden välille syntyä kieli- ja kulttuurivaikeuksia ja pahaa verta.[1]
Suomessa taksinkuljettaja-tehtävänimikkeellä mediaanipalkka vuonna 2022 on 2 825 euroa, joka on Oikotien datan perusteella korkeampi kuin palkansaajilla keskimäärin tänä vuonna.
Työolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taksinkuljettajien työolot vaihtelevat maailmanlaajuisesti huomattavasti eri maiden välillä ja jopa saman maan eri kaupunkien välillä. Taksin ajamisen houkuttelevia puolia ovat liikkumisen ja liiketoiminnan vapaus. Taksinkuljettajan ammatillisia vaaroja ovat etenkin väkivalta, tulojen epäsäännöllisyys ja tuntikausia päivittäin autossa kaupunkiliikenteen keskellä istumisen terveyshaitat. Taksien kysyntä vaihtelee huomattavasti vuorokauden, viikon, kuukauden ja vuoden aikana. Monilla taksinkuljettajilla onkin toinen työ, jota he tekevät hiljaisina aikoina. Taksin kuluihin kuuluvat kulkuvälineen hankintakulut, vakuutukset, tarkastukset, välitysmaksut ja verot. Terveyshaittoja ovat esimerkiksi ranne- ja selkäkivut, jotka aiheutuvat toistuvista liikkeistä, pitkäaikaisesta istumisesta sekä matkalaukkujen nostelusta. Jatkuva auringonvalo voi vahingoittaa ihoa ja pakokaasut keuhkoja. Auto-onnettomuudet, matkustajat ja ryöstäjät voivat aiheuttaa vammoja. Taksin ajaminen on myös stressaavaa. Tulojen vähyys voi ajaa taksinkuljettajan tekemään ylitöitä terveytensä uhalla. Kehitysmaiden suurissa kaupungeissa jotkut taksinkuljettajat toisinaan ryöstävät asiakkaitaan. Laittomat taksit voivat jäädä kiinni ja menettää autonsa, tai joutua maksamaan lahjuksia jatkaakseen työtään.[1]
Taksinkuljettajien itsenäisyys ja vaikutusvalta omaan työhönsä vaihtelee kaupungeittain ja maittain. Joissain paikoissa kuljettajat kuuluvat suuriin taksifirmoihin, joissa on paljon takseja. Toisissa paikoissa kuljettajat ovat itsenäisempiä. 1900-luvulla kehittyneissä maissa oli tavallista, että taksinkuljettaja oli työntekijä, kuului liittoon ja sai osuutensa taksimaksuista. Vuosisadan lopulla yleistyi taksien leasing, jossa taksinkuljettajat vuokraavat autoaan. Tällaisilla taksinkuljettajilla on suhteellisen vähän suojaa ja työttömyysturvaa. Heidän on myös pakko ansaita koko ajan enemmän kuin autonsa vuokra. Kolmas taksinkuljettajan tyyppi on kuljettaja, joka omistaa itse autonsa jota käyttää. Tällaiset taksit ovat yleisiä niin kehittyneiden kuin kehitysmaidenkin kaupungeissa.[1]
Usein taksinkuljettajaksi pääsee vähällä koulutuksella, mutta esimerkiksi Lontoon mustan taksin ajamiseen vaaditaan jopa kolmen vuoden koulutus. Taksinkuljettajan täytyy ensinnäkin osata ajaa autoa. Nykyisin taksinkuljettajat käyttävät GPS-navigointilaitteita löytääkseen perille, mikä on vähentänyt kuljettajalta vaadittavaa osaamista. Älypuhelimet ovat helpottaneet taksien tilaamista ja maksamista.[1]
Liikennelupa ja ajolupa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa taksiyrittäjillä on oltava liikennelupa. Taksin kuljettaminen yrittäjänä vaatii liikenneluvan ja taksinkuljettajan luvan. Taksin kuljettaminen toisen palveluksessa vaatii taksinkuljettajan luvan.
Taksin kuljettamiseen tarvitaan erityinen taksinkuljettajan ajolupa, jonka myöntää liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Luvan saaminen edellyttää muun muassa auton ajo-oikeutta sekä taksinkuljettajan kokeen hyväksytysti suorittamista. Lisäksi tarvitaan lääkärintodistus ajoterveysvaatimuksista, jotka ovat tiukemmat kuin henkilöauton ajokortin saamiselle. Lupaa ei voida myöntää, jos on syyllistynyt rikos- tai sakkorekisteristeristä ilmeneviin seuraaviin tekoihin:
- törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta.
- sukupuolisiveellisyyttä loukkaava teko, seksuaalirikos, henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos, vapauteen kohdistuva rikos, omaisuusrikos, ryöstö, kätkemis- tai rahanpesurikos tai huumausainerikos ja saanut siitä ehdollisen tai ehdottoman vankeustuomion.
- sakkotuomio edellä kohdassa 2 listattujen rikosten vuoksi, ja teko osoittaa ilmeistä sopimattomuutta toimia taksinkuljettajana.
- syyllistynyt ulkomailla 1-2 kohdissa lueteltuja tekoja vastaavaan rikokseen ja teko on merkitty rikosrekisteriin.
- syyllistynyt ulkomailla 1-2 kohdissa lueteltuja tekoja vastaavaan rikokseen, se on merkitty sakkorekisteriin ja teko osoittaa ilmeistä sopimattomuutta toimia taksinkuljettajana. [2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Garrett, Mark (toim.): Encyclopedia of Transportation: Social Science and Policy. Sage, 2014. ISBN 978-1-4522-6779-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taksinkuljettaja Wikimedia Commonsissa
