Taivaan tuli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taivaan tuli
Пламя неба, Plamja neba
Ohjaaja Jevgeni Bauer
Käsikirjoittaja Georgi Azagarov
Tuottaja Aleksandr Hanžonkov
Kuvaaja Boris Zavelev
Pääosat Vera Holodnaja, Aleksandr Vyrubov, Georgi Azagarov
Valmistustiedot
Valmistusmaa Venäjä
Tuotantoyhtiö A. Hanžonkov & Co.
Ensi-ilta 4. elokuuta 1915 (Venäjä)
18. lokakuuta 1915 (Suomi)
Kesto 1381 metriä (Venäjä)
1415 metriä (Suomi)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
Elonet

Taivaan tuli (ven. Пламя неба, Plamja neba) on vuonna 1915 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Jevgeni Bauerin ohjaama melodraama oli näyttelijä Vera Holodnajan ensimmäinen yleisömenestys ja samalla venäläisen elokuvan läpimurto Suomessa. Elokuva ei ole säilynyt.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha ja rikas leski, tähtitieteen professori Ronov menee naimisiin nuoren opiskelijan Tanjan kanssa. Häiden jälkeen ulkomailta saapuu Ronovin poika Leonid, joka rakastuu kauniiseen äitipuoleensa. Tanja ja Leonid salaavat tunteensa, kunnes kerran kävelyretkellä ukonilma yllättää heidät. Salama säikäyttää Tanjan, joka etsii turvaa Leonidin sylistä. Nuoret suutelevat ensimmäistä ja viimeistä kertaa, sillä seuraava salama osuu heidän piilopaikkaansa ja lyö heidät kuoliaaksi. Taivas on rangaissut heidän rikoksensa.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vera Holodnaja  … Tanja  
 Aleksandr Vyrubov  … Ronov, tähtitieteen professori  
 Georgi Azagarov  … Leonid, Ronovin poika ensimmäisestä avioliitosta  
 Praskovja Maksimova  … [2]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Hanžonkovin yhtiön tuottama Taivaan tuli on ajalleen tyypillinen salonkimelodraama. Se oli 1910-luvun venäläisen mykkäelokuvan suurimman tähden Vera Holodnajan ensimmäinen yleisömenestys ja sai kiittäviä lausuntoja myös lehdistössä. Holodnaja itse piti esikoiselokuvanaan Jevgeni Bauerin ohjaamaa Rakkauden korkeaa veisua, joka sai ensi-iltansa vasta Taivaan tulen jälkeen. Kummastakaan elokuvasta ei ole säilynyt kopioita.[1][3]

”Kinorunoelmaksi” määritelty Taivaan tuli sai Suomen ensi-iltansa helsinkiläisessä Scala-elokuvateatterissa lokakuussa 1915[4]. Sen runomuotoiset tekstit olivat käntäneet suomeksi Iisakki Lattu ja ruotsiksi Rafael Lindqvist[5]. Lehtimainosten mukaan elokuva edusti ”jotain aivan uutta kinematografitaiteen alalla, sillä se on todistus siitä, kuinka sydämellisesti, taiteellisesti ja kokonaisvaltaisesti filmitaide voi vaikuttaa, ja kuinka mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava filmi voi olla myöskin ilman pienintäkään ’jymyvaikutusta’”. Varsinaista elokuvakritiikkiä ei Suomessa tuolloin vielä ollut,[6] mutta Fyrenin toimittaja kuvasi Taivaan tulta ”taide-elokuvaksi sanan parhaassa ja korkeimmassa merkityksessä: Prologin ensimmäisestä kohtauksesta epilogin viimeiseen se vangitsee kiinnostuksen voimakkaasti ja täydellisesti, ennen kaikkea parin Holodnaja-Vyrubov poikkeuksellisen hienon ja miellyttävän näyttelemisen, mutta myös ihastuttavien ulkokuviensa ansiosta.”[7]

Elokuva oli Suomessa yksi autonomian ajan suurimmista yleisömenestyksistä. Sitä esitettiin poikkeuksellisesti kolmen viikon ajan ja myöhemmin useita kertoja uusintoina. Taivaan tulen jälkeen Scala esitti Rakkauden korkean veisun, ja myöhemmin Suomessa nähtiin noin puolet Holodnajan elokuvista, kunnes itsenäistyminen ja sisällissota katkaisivat yhteydet Venäjälle.[6][8]

Taivaan tuli merkitsi myös venäläisen elokuvan läpimurtoa Suomessa. Seuraavien kolmen vuoden aikana Suomessa nähtiin suuri määrä venäläisiä elokuvia, jotka toisen sortokauden venäläistämispyrkimyksistä huolimatta olivat hyvin suosittuja yleisön keskuudessa. Ilmiöön vaikuttivat osaltaan ensimmäisen maailmansodan synnyttämät maahantuonnin ongelmat, mutta ratkaiseva merkitys lienee ollut venäläisen tuotannon saavuttamalla laatutasolla ja elokuvien suomalaiseenkin yleisöön vedonneella tunteellisella sisällöllä. Muualle Eurooppaan venäläiset elokuvat eivät juurikaan levinneet.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piispa, Lauri: ”Vera Holodnaja: valkokankaan kuningatar, rakkauden orja”, Elokuva historiassa, historia elokuvassa, s. 19–48. Cultural History – Kulttuurihistoria 7. Turku: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3873-5. Teoksen verkkoversio.

Viiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Prokofjeva, Je. V.: Vera Holodnaja: koroleva nemogo kino, s. 64–66. Moskva: Vetše, 2013. ISBN 978-5-4444-1503-0.
  2. Višnevski, Ven.: Hudožestvennyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (filmografitšeskoje opisanije), s. 73. Moskva: Goskinoizdat, 1945.
  3. Piispa, s. 26.
  4. Ks. Scala-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 17.10.1915, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  5. Ks. Vasabladetin mukana jaettu suomen- ja ruotsinkielinen ohjelmalehtinen digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.12.2017.
  6. a b c Hirn, Sven: Taivaan tuli – venäläisen mykkäelokuvan läpimurto. Filmihullu, 2/1990, s. 12–14.
  7. Scala. Fyren, no 39 (23.10.1915), s. 6. Artikkelin verkkoversio.
  8. Piispa, s. 33–34.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]