Sylvi-Sanni Manninen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sylvi-Sanni Manninen (17. toukokuuta 1914 Liperi22. tammikuuta 2009) oli suomalainen psykologian tohtori ja kirjailija. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa rahoittaen opintonsa työskentelemällä opiskelun ohessa konekirjoittajana ja suoritti laudatur-opinnot peräti viidessä oppiaineessa: teoreettinen filosofia, estetiikka, valtio-oppi, sosiologia ja psykologia.

Sylvi Mannisen avioiduttua hänestä tuli Honkavaara (ulkomailla hän käytti nimeä Sylvia Honkavaara). Hän väitteli psykologiasta tohtoriksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Vuonna 1950 valmistunut väitöskirja oli nimeltään On the Psychology of Artistic Enjoyment.

1950-luvulla Sylvia Honkavaara työskenteli tutkijana Lontoon yliopistossa kehittäen havaintotestin, joka paljastaa yliherkän ihmistyypin, ns. väri-ihmisen. Englannista Sylvia Honkavaara siirtyi Yhdysvaltoihin ja työskenteli siellä Harvardin, Brandeisin ja Kalifornian yliopistoissa. Vuonna 1972 Sylvi Honkavaara nimitettiin Joensuun korkeakoulun taidepsykologian dosentiksi.

Eläkeikäisenä Sylvi-Sanni Manninen jatkoi tutkimuksiaan kotonaan Liperin Päivilässä, jossa hän teki myös käytännön terapiatyötä ottamalla kotiinsa avohoitopotilaita. Päivilä oli turvapaikka myös monelle omaa olemustaan etsivälle herkälle ihmiselle ja taiteilijalle.

Sylvi-Sanni Manninen kutsui Liperissä sijaitsevaa kotitilaansa Päivilän sanktuariksi ja vuonna 2008 hän perusti Päivilän sanktuarin säätiön jatkamaan elämäntyötään herkkien ihmisten tukemiseksi ja ihmisen henkisen kehityksen ymmärtämiseksi. Sylvi-Sanni Manninen kuoli 22. tammikuuta 2009.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viinipuu : satuja aikuisille. (Nimellä Sylvia Honkavaara) Taikajousi 1964
  • The color and form personality and the recognition of the type...(Eripainos Acta psychologica 22)(Nimellä Sylvia Honkavaara) North-Holland 1964
  • Nykyinen Suomi evoluution valossa eli eräitä syitä henkiseen pahoinvointiimme. Väri-instituutti 1980
  • Hengen ylimykset keskuudessamme Väri-instituutti 1982
  • Helmikauppias ja muita kertomuksia. Omakustanne 1985
  • Outolintu, erilainen : tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Atena 1999
  • Ihmisen monet todellisuudet. Ilias 2006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]