Svetozar Boroević von Bojna
Svetozar Boroević von Bojna (13. joulukuuta 1856 Utemić, Itävallan keisarikunta – 23. toukokuuta 1920 Klagenfurt, Itävalta) oli Itävalta-Unkarin armeijan sotamarsalkka, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli kansallisuudeltaan kroaatti.
Boroevićia pidettiin sodan aikana defaitistina, sillä hänellä oli sotatilanteesta usein synkeämpi ja realistisempi kuva kuin ylimmällä sodanjohdolla. Myöhemmin hänen on kuitenkin katsottu olleen Itävalta-Unkarin armeijan parempien komentajien joukossa. Hän kunnostautui varsinkin puolustustaisteluissa.[1]
Boroević osallisui nuorena jalkaväenupseerina Bosnia-Hertsegovinan miehitykseen vuonna 1878 ja toimi 1887–1891 taktiikan opettajana Wiener Neustadtin sotilasakatemiassa. Hän yleni vuonna 1897 everstiksi, 1904 kenraalimajuriksi, 1908 sotamarsalkkaluutnantiksi ja 1912 kenraaliksi, missä yhteydessä hänet nimitettiin kuudennen armeijakunnan komentajaksi. Sen komentajana Boroević osallistui maailmansodan alussa neljännen armeijan hyökkäykseen Galitsiassa ja myötävaikutti Moritz von Auffenbergin Komarówin taistelussa saavuttamaan voittoon.[2] Tämän jälkeen Boroević nimitettiin kolmannen armeijan komentajaksi. Hän vapautti tilapäisesti piiritetyn Przemyślin ja puolustautui talvella 1914–1915 menestyksekkäästi ylivoimaisia venäläisiä joukkoja vastaan Karpaateilla. Hänen joukkonsa osallistuivat myös toukokuussa 1915 itärintamalla käynnistyneeseen itävaltalaisten ja saksalaisten yhteiseen suurhyökkäykseen, mutta hänet siirrettiin Italian sodanjulistuksen jälkeen Italian-vastaiselle rintamalle Isonzon armeijan (vuodesta 1917 viides armeija) komentajaksi.[1][2]
Boroević torjui seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana italialaisten hyökkäykset yhdessätoista Isonzon taistelussa. Hänen johtamansa vastahyökkäykset olivat vähemmän menestyksekkäitä ja johtivat usein suuriin tappioihin ilman toivottuja läpimurtoja. Hänet ylennettiin toukokuussa 1916 kenraalieverstiksi ja elokuussa 1917 hän sai komentoonsa oman armeijaryhmän. Boroevićin armeija oli mukana, joskin vähäisessä roolissa, Caporetton taistelussa lokakuussa 1917, jossa itävaltalaiset saksalaisten avulla saivat murskavoiton italialaisista. Hänen tehtäväkseen annettiin voiton jälkeen perääntyvän Italian armeijan tuhoaminen, missä hän kuitenkin epäonnistui. Tämän jälkeen hän asettui puolustusasemiin Piavejoelle. Boroević ylennettiin 1. helmikuuta 1918 sotamarsalkaksi, mutta hän kieltäytyi samassa yhteydessä hänelle tarjotusta vapaaherran arvosta. Boroević ei kannattanut heinäkuussa 1918 käynnistettyä Piaven offenssiivia, joka päättyikin itävaltalaisten tappioon.[1][2]
Itävalta-Unkarin hajotessa Boroević ehdotti keisari Kaarle I:lle marraskuun 1918 alussa vallankumouksen kukistamista armeijan avulla, mutta keisari torjui ehdotuksen. Itävalta-Unkarin hajottua Boroević tarjosi palveluksiaan myös Jugoslavian valtion perustamiseen osallistuneille kroaateille, mutta tuli jälleen torjutuksi. Sen jälkeen hän vetäytyi julkisesta elämästä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Svetozar Boroevic von Bojna (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 22.12.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 752–753 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 22.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svetozar Boroević von Bojna Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
