Sveitsinpinseri
| Sveitsinpinseri | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Sveitsi |
| Määrä | erittäin uhanalainen (kenties sukupuuttoon kuollut) |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun loppu |
| Alkuperäinen käyttö | rottakoira |
| Nykyinen käyttö | maatilojen vahti |
| Muita nimityksiä | Schweizer Pinscher, Jonataler Pinscher, Pfisterlinge, Silberpinsch, Swiss Salt and Pepper Pinscher, Swiss Shorthair Pinscher, Zurich Pinscher |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | pippuri ja suola |
Sveitsinpinseri (Schweizer Pinscher) eli zürichinpinseri on erittäin harvinainen sveitsiläinen koirarotu, jonka nykyinen status ei ole täysin varma.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sveitsinpinseri kuuluu pinseri-tyyppiin, jonka edustajista se muistuttaa ulkoisesti lähinnä kahta muuta keskikokoista rotua: pinseriä ja itävallanpinseriä. Se kuitenkin poikkeaa väritykseltään kaikista muista pinsereistä: sen karvapeite on snautserin tapaan pippuri ja suola eli käytännössä harmaankirjava.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kotoisin Jonatalin kylästä Zürichin kantonista Sveitsistä, eikä se ole ollut koskaan kovin suosittu kotikantoninsa ja sen lähiseutujen ulkopuolella. Sen juuret kuitenkin johtavat muiden pinserien tavoin Saksaan. Koska pinsereillä ja snautsereilla oli yhteinen kantamuoto ja alkuperä, aikanaan niitä molempia saattoi syntyä samoihin pentueisiin. Tällöin rotujen keskinäinen erottelu perustui yksinomaan pentujen karvanlaatuun, joten sileäkarvaiset pippurin ja suolan väriset yksilöt luokiteltiin pinsereiksi väristään huolimatta. Asia aiheutti sittemmin ongelmia Saksan Pinseri-Snautseri Kerhossa, joka ei suostunut rekisteröimään "vääränvärisiä" pinsereitä. Sveitsiläiset olivat kuitenkin eri mieltä, ja niin pippurin ja suolan väristen pinsereiden kasvatus alkoi keskittyä Sveitsin alueelle.
1960-luvulla Werner Jung, Saksan Pinseri-Snautseri Kerhon silloinen johtaja ja nykyisen saksalaisen pinseri-rodun pelastaja ja elvyttäjä[1], yritti pelastaa sveitsinpinserin sukupuutolta pinserin ja snautserin välisillä risteytyksillä, mutta ei onnistunut jalostamaan niistä tarpeeksi rodunomaisia. Sen sijaan uhanalaiset alkuperäiset linjat onnistuttiin vielä säilyttämään muutaman vuosikymmenen ajan, mutta nykyisin niiden olemassaolo on hyvin epävarmaa. Vaikka rotu saattaa olla kuollut sukupuuttoon, saksalaisen kynologin Eva-Maria Krämerin tuore raportti viittaisi siihen, että se on yhä elossa uhanalaisena ja erittäin harvalukuisena.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leed, Cory. Deutscher Pinscher. (Arkistoitu – Internet Archive) Haettu 22.1.2013