Suuri unikirja
| Suuri unikirja | |
|---|---|
| Ὀνειροκριτικά | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Artemidoros Daldislainen |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | unien tulkinnan opas |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kaarle Hirvonen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1970 |
| Sivumäärä | 226 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suuri unikirja (m.kreik. Ὀνειροκριτικά, Oneirokritika) on Artemidoros Daldislaisen 100-luvulla kirjoittama unien tulkinnan opas. Artemidoksen mukaan unet ovat yksilöllisiä ja valveilla ollessa tapahtuneet asiat vaikuttavat unien symboliikkaan. Näin hän osoittaa olevansa tietoinen siitä, että uneksiva mieli käyttää vertauskuvia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artemidoroksen itsensä mukaan hän keräsi aineiston teokseensa pitkillä matkoilla Kreikassa, Italiassa ja Aasiassa, seuraamalla sekä arvostettuja että halveksittuja unista ennustajia ja kuuntelemalla vanhoja tarinoita unista ja niiden toteutumisesta.[1]
Toinen merkittävä lähde olivat Artemidoroksen edeltäjien, joista hän mainitsee nimeltä kuusitoista, teokset. Nimeltä mainittuihin edeltäjiin kuuluvat muun muassa Panyassis Halikarnassoslainen, Aristandros Telmessoslainen, Demetrios Faleronlainen, Aleksanteri Myndoslainen, Artemon Miletoslainen ja Antifon Ateenalainen. Del Corno kokosi näiltä kirjailijoilta (joko Artemidoroksen tai muuta kautta) säilyneet tekstifragmentit teokseen Graecorum de re onirocritica scriptorum reliquiae (1969).
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Artemidoroksen teos käsittää viisi kirjaa. Kolme ensimmäistä kirjaa on osoitettu eräälle Cassius Maximukselle, ja ne oli tarkoitettu toimimaan yksityiskohtaisena johdatuksena sekä ennustajille että suurelle yleisölle. Kirjoissa esitetään erilaisia unien ja niiden aiheiden jaotteluja. Kirjat neljä ja viisi oli kirjoitettu Artemidoroksen pojalle, jonka nimi oli myös Artemidoros. Ne oli tarkoitettu tämän omaan käyttöön, kun tämä oli aloittelemassa uraansa unien tulkitsijana. Kirjat oli kirjoitettu teoksen jatkoksi, koska Artemidoros katsoi sen kaipaavan täydennystä.
Kirja I sisältää 82 lukua. Se jaottelee alussa enneunia eri tyyppeihin. Näitä ovat omakohtaiset ja toiskohtaiset unet, joissa toimijana tai toiminnan kohteena on joko unen näkijä itse tai joku muu; yhteisunet, joissa unen näkijä toimii yhdessä jonkun muun kanssa; julkiset unet, jotka koskevat julkisia paikkoja; sekä kosmiset unet, jotka koskevat esimerkiksi taivaankappaleita.[2]
Tämän jälkeen Artemidoros käsittelee yleisiä periaatteita unien tulkitsemisessa. Hän sanoo, ettei omakohtainen uni välttämättä liity itseen, vaan esimerkiksi eri ruumiin osat viittaavat eri asioihin; muun muassa pää liittyy isään ja jalat orjaan.[2] Samoin esimerkiksi unien hyvyyden ja pahuuden tulkitseminen ei sekään ole suoraviivaista: jotkut unet ovat hyviä ja pahoja sekä sisäisesti että ulkoisesti (merkitykseltään); toiset taas ovat sisäisesti hyviä ja ulkoisesti pahoja, tai päinvastoin.[3]
Tämän jälkeen Artemidoros käsittelee ihmisruumiin anatomiaa ja inhimillistä toimintaa, kuten syntymistä ja varttumista, ruumiin osia ja muuttumista; sekä kaikenlaisten taitojen ja ammattien oppimista, harjoituksia ja kilpailua, peseytymistä, ravintoa, seksiä ja nukkumista. Esimerkiksi seuraava kuvaus antaa hyvän esimerkin unien tulkinnan perustumisesta analogioihin, sillä Artemidoroksen mukaan unista ennustaminen on samankaltaisuuden vertailua:[4]
»Kaikki leikkaavat ja erottavat työkalut merkitsevät erimielisyyttä, riitoja ja vahinkoja. Sitä vastoin yhteen liittävät ja sitovat työkalut lupaavat voittoa, avioliittoja ja yhteistoimintaa sekä estävät matkalle lähtemisen.[5]»
Kirja II sisältää 70 lukua. Se jatkaa ensimmäisen kirjan tapaan erilaisista toiminnoista, kuten pukeutuminen ja kauneudenhoito. Tämän jälkeen kirja käsittelee luonnollisen maailman asioita ja tapahtumia, kuten tuli, sääilmiöt, eläimet, jumalat ja lentäminen. Eläimistä käsitellään muun muassa nisäkkäitä (kotieläimiä ja villejä), merieläimiä, matelijoita ja lentäviä eläimiä. Eri eläimet voivat symboloida monenlaisia erilaisia asioita, esimerkiksi:
»Susi tarkoittaa – – väkivaltaista, ahnetta ja konnamaista vihollista, joka hyökkää yhtä avoimesti kuin se. Kettu merkitsee jokseenkin samaa kuin susi; erona on vain se, etteivät viholliset tässä tapauksessa ahdista unennäkijää julkisesti, vaan juonittelevat salaa.[6]»
Kirja III sisältää 66 lukua. Se käsittelee kaikenlaisia sekalaisia asioita, kuten nopan pelaaminen, varastaminen, erilaiset eläimet, velka, mielipuolisuus, pelkääminen, meren pinnalla käveleminen sekä erilaisten esineiden ja ammatinharjoittajien näkeminen.
Kirja IV sisältää 84 lukua. Se käsittelee unien tulkitsemisen tekniikkaa. Artemidoros painottaa, että unien tulkitsijan tulee tuntea unen näkijän tausta, kuten ammatti, terveys, asema, tavat ja ikä, sekä paikallisia tapoja. Tulkitsijan tulee arvioida unen sisällön uskottavuutta, eikä tätä voida tehdä ilman tietoa unen näkijästä. Tulkitsijan tulisi tietää, mitä unen näkijä itse tuntee kuhunkin unen osatekijään liittyen.
Kirja V esittää 95 Artemidoroksen keräämää toteutunutta enneunta. Nämä on tarkoitettu aineistoksi hänen pojalleen unien tulkitsijan ammatinharjoitusta varten. Eräs toteutuneista unista on seuraavanlainen:
»Joku uneksi nylkevänsä oman lapsensa ja tekevänsä nahasta leilin. Seuraavana päivänä hänen lapsensa putosi jokeen ja hukkui. Leilihän tehdään kuolleesta ruumiista ja se ottaa itseensä nestettä.[7]»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Artemidoros Daldislainen: Suuri unikirja. Kreikan kielestä suomentanut Kaarle Hirvonen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1970.
Tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pack, Roger (toim.): Artemidori Daldiani Onirocriticon Libri V. Bibliotheca Teubneriana. Teubner, 1963.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Corno, Darius Del: Graecorum de re onirocritica scriptorum reliquiae. Milano: Cisalpino, 1969.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Artemidorus: Excerpts from Interpretation of Dreams. (englanniksi)