Superjoukko
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Superjoukkojen nimissä useita yhdyssanavirheitä ym. |
Superjoukot koostuvat monista galaksijoukoista. Superklusterien olemassaolo osoittaa, että universumin galaksit eivät ole jakautuneet tasaisesti; useimmat niistä on koottu ryhmiksi ja klusteiksi, joissa ryhmät sisältävät jopa kymmeniä galakseja ja klustereita jopa useita tuhansia galakseja. Nuo ryhmät ja klusterit ja muut eristetyt galaksit puolestaan muodostavat vielä suurempia rakenteita, joita kutsutaan superklustereiksi.
Superjoukot muodostavat avaruuteen niin sanottuja seinämiä, jotka muodostavat maailmankaikkeuteen saippuavaahtomaisen rakenteen. Toisin sanoen seinämät ovat kuin saippuakuplien reunoja, joiden keskelle jää paljon tyhjää tilaa, missä on vain vähän galakseja. Galaksijoukkojen seinät voivat ulottua useista sadoista miljoonista valovuosista 10 miljardiin valovuoteen ja kattaa yli 5 % havaittavasta maailmankaikkeudesta. Nämä ovat suurimmat tähän mennessä tunnetut rakenteet. Superklustereiden havainnot voivat antaa tietoa maailmankaikkeuden alkutilasta, jolloin superklusterit luotiin. Superklustereiden sisällä olevien galaksien pyörimisakselien suuntia tutkivat ne, jotka uskovat niiden antavan näkemystä ja tietoa galaksien varhaisesta muodostumisprosessista universumin historiassa.[1]
Oma galaksimme Linnunrata kuuluu galaksijoukkoon paikallinen ryhmä, joka puolestaan kuuluu Laniakean superjoukkoon.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väitteen superjoukkojen olemassaolosta esitti ensimmäisenä George Abell vuonna 1958 julkaistussa Abellin galaksiklusteriluettelossaan. Hän kutsui niitä "toisen asteen klusteriksi" tai klusteriklusteriksi.[3]
Superjoukkojen luettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galaktinen superjoukko | Tiedot | Huomautukset |
---|---|---|
Einaston superjoukko |
|
Löydetty vuonna 2023 analysoimalla Sloan Digital Sky Surveyn kuvia. Väitetään olevan massiivisin löydetty superjoukko.[4][5] |
Kuningas Ghidorahin superjoukko |
|
Massiivisin galaksien superjoukko vuoteen 2023 mennessä.[6] |
Laniakean superjoukko | Laniakean Superjoukko on superjoukko, joka sisältää Neitsyen superjoukon, paikallisen ryhmän, ja jälkimmäisen osalta meidän galaksimme Linnunradan. | |
Neitsyen superjoukko |
|
Sisältää Paikallisen ryhmän, johon kuuluu kotigalaksimme, Linnunrata. Se sisältää myös Neitsyen superjoukon lähellä sen keskusta ja sitä sanotaan joskus Paikalliseksi superjoukoksi. Sen uskotaan sisältävän yli 47 000 galaksia.
Tutkimus vuonna 2014 osoittaa, että Neitsyen superjoukko on vain lohko vielä suuremmasta superjoukosta, Laniakeasta.[7] |
Vesikäärme-Kentauri superjoukko | Koostuu kahdesta lohkosta, joita joskus kutsutaan myös nimellä superjoukot, tai joskus koko superjoukkoon viitataan näillä kahdella muulla nimellä
Vuonna 2014 julkistettu Laniakean_superjoukko valtasi Hydra-Centauruksen superjoukon, josta tuli osa uutta superjoukkoa.[7] | |
Pavo–Indus superjoukko |
Vuonna 2014 julkistettu Laniakean_superjoukko valtasi Pavo-Indus Superjoukon, josta tuli osa uutta superjoukkoa.[7] | |
Eteläinen superjoukko |
Sisältää Fornax klusterin (S373), Dorado ja Eridanus pilvet.[8] | |
Saraswati superjoukko | Etäisyys = 4000 milj. valovuotta (1.2 Gpc)
Pituus = 652 milj. valovuotta |
Saraswatin Superjoukko koostuu 43 massiivisesta galaksijoukosta, kuten Abell 2361 ja sen massa on noin 2 x 1016 Auringon_massaa ja se näkyy Kalojen tähdistössä |
Lähes superjoukot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galaktinen superjoukko | Tiedot | Huomautukset |
---|---|---|
Perseus–Pisces superjoukko | ||
Coma superjoukko | Muodostaa suurimman osan CfA Homunculus, keskellä CfA2 Great Wall Galaksimuuria | |
Kuvanveistäjän superjoukko | SCl 9 | |
Herkuleen superjoukko | SCl 160 | |
Leijonan superjoukko | SCl 93 | |
Ophiuchuksen superjoukko |
|
Muodostavat kaukaisen seinän Ophiuchus Void, se voidaan liittää muuriin Pavo-Indus-Telescopiumin superjoukko ja Herculeksen superjoukko. Tämä superjoukko keskittyy cD-klusteriin Ophiuchuksen klusteri, ja sen jäseninä on ainakin kaksi muuta galaksijoukkoa, neljä muuta galaksiryhmää, useita kenttägalaksia.[9] |
Shapleyn_superjoukko |
|
Toinen superjoukko löydetty, Paikallisen superjoukon jälkeen. |
Kaukaisia superjoukkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galaktinen superjoukko | Tiedot | Huomautukset |
---|---|---|
Kalojen–Valaskalan_superjoukkoryhmä | ||
Boötes superjoukko | SCl 138 | |
Horologium–Reticulum superjoukko |
|
|
Corona Borealis superjoukko | ||
Columba superjoukko | ||
Aquarius superjoukko | ||
Aquarius B superjoukko | ||
Aquarius–Capricornus superjoukko | ||
Aquarius–Cetus superjoukko | ||
Bootes A superjoukko | ||
Caelum superjoukko |
|
|
Draco superjoukko | ||
Draco – Iso Karhu superjoukko | ||
Fornax–Eridanus superjoukko | ||
Grus superjoukko | ||
Leijona A superjoukko | ||
Leo–Sekstantti superjoukko | ||
Leijona–Neitsyt superjoukko | SCl 107 | |
Microscopium superjoukko | SCl 174 | |
Pegasus–Kalat superjoukko | SCl 3 | |
Perseus–Kalat superjoukko | SCl 40 | |
Kalat-Oinas superjoukko | ||
Ison Karhun superjoukko | ||
Neitsyt-Koma superjoukko | SCl 111 |
Äärimmäisen kaukaiset superjoukot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galaxy superjoukko | Tiedot | Huomautukset |
---|---|---|
Hyperion proto-superjoukko | z=2.45 | Tämä superjoukko oli löytöhetkellään vuonna 2018 aikaisin ja suurin tähän mennessä löydetty proto-superjoukko.[11][12] |
Ilveksen Superjoukko | z=1.27 | Löydetty 1999[13] (kuten ClG J0848+4453, nimi, jota käytetään nyt kuvaamaan läntistä klusteria ClG J0849+4452 kanssa on itäinen),[14] se sisältää vähintään kaksi klusteria RXJ 0848.9+4452 (z=1.26) ja RXJ 0848.6+4453 (z=1.27) . Löytöhetkellään se oli etäisin tunnettu superjoukko.[15] Lisäksi superjoukkoon liittyy seitsemän pienempää galaksiryhmää.[16] |
SCL @ 1338+27 at z=1.1 |
z=1.1 Pituus=70Mpc |
Runsas superjoukko useiden galaksijoukkojen kanssa löydettiin epätavallisen pitoisuuden 23 ympäriltä QSOa kun z=1.1 vuonna 2001. Klusterikompleksin koko voi viitata Galaksimuurin olemassaoloon siellä, pelkän superjoukon sijaan. Havaittu koko lähestyy kokoa CfA2 Great Wall galaksimuuria. Löytöhetkellä se oli suurin ja kaukaisin superjoukko z=0.5 [17][18] |
SCL @ 1604+43 at z=0.9 | z=0.91 | Tämä superjoukko oli löytöhetkellään suurin niin syvältä avaruudesta löydetty superjoukko vuonna 2000. Se koostui kahdesta tunnetusta rikkaasta klusterista ja yhdestä sen löytäneen tutkimuksen tuloksena vasta löydetystä klusterista. Silloin tunnetut klusterit olivat Cl 1604+4304 (z=0.897) and Cl 1604+4321 (z=0.924), joilla tiedettiin silloin olevan 21 ja 42 tunnettua galaksia. Tuolloin äskettäin löydetty klusteri sijaitsi osoitteessa 16h 04m 25.7s, +43° 14′ 44.7″[19] |
SCL @ 0018+16 at z=0.54 in SA26 | z=0.54 | Tämä superjoukko sijaitsee radiogalaksin 54W084C ympärillä (z=0.544) ja se koostuu vähintään kolmesta suuresta klusterista CL 0016+16 (z=0.5455), RX J0018.3+1618 (z=0.5506), RX J0018.8+1602 .[20] |
MS 0302+17 |
z=0.42 Pituus=6Mpc |
Tämä superjoukko siinä on vähintään kolme jäsenklusteria, itäinen klusteri CL 0303+1706, eteläinen klusteri MS 0302+1659 ja pohjoinen klusteri MS 0302+1717.[21] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hu, F. X.: Orientation of Galaxies in the Local Supercluster: A Review. Astrophysics and Space Science, 2006, 302. vsk, nro 1–4, s. 43–59. doi:10.1007/s10509-005-9006-7 (englanniksi)
- ↑ Nummila, Sakari: Linnunrata on osa Laniakean superjoukkoa Tähdet ja avaruus. 4.9.2014. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 21.7.2016.
- ↑ Abell, George O.: The distribution of rich clusters of galaxies. A catalogue of 2,712 rich clusters found on the National Geographic Society Palomar Observatory Sky Survey. The Astrophysical Journal Supplement Series, 1958, 3. vsk, s. 211–288. doi:10.1086/190036 Bibcode:1958ApJS....3..211A Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu. (englanniksi)
- ↑ Einasto Supercluster: the new heavyweight contender in the universe | Tartu Ülikool ut.ee. 19.2.2024. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Sankhyayan, Shishir; Bagchi, Joydeep; Tempel, Elmo; More, Surhud; Einasto, Maret; Dabhade, Pratik; Raychaudhury, Somak; Athreya, Ramana; Heinämäki, Pekka: Identification of Superclusters and Their Properties in the Sloan Digital Sky Survey Using the WHL Cluster Catalog. The Astrophysical Journal, 2023, 958. vsk, nro 1, s. 62. doi:10.3847/1538-4357/acfaeb ISSN 0004-637X Bibcode:2023ApJ...958...62S arXiv:2309.06251 (englanti)
- ↑ Shimawaka, Rhythm; Okabe, Nobuhiro; Shirasaki, Masat; Tanaka, Masayuki: King Ghidorah Supercluster: Mapping the light and dark matter in a new supercluster at z = 0.55 using the subaru hyper suprime-cam. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society: Letters, 22 November 2022, 519. vsk, nro 1, s. L45–L50. doi:10.1093/mnrasl/slac150 ISSN 1745-3933 Bibcode:2023MNRAS.519L..45S S2CID:253761264 arXiv:2211.11970 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Tully: The Laniakea supercluster of galaxies. Nature, 2 September 2014, 513. vsk, s. 71–73. PubMed:25186900 doi:10.1038/nature13674 Bibcode:2014Natur.513...71T S2CID:205240232 arXiv:1409.0880
- ↑ Mitra, Shyamal: ”A Study of the Southern Supercluster”, The World of Galaxies, s. 426–427. Springer, New York, NY., 1989. doi:10.1007/978-1-4613-9356-6_65 ISBN 978-1-4613-9358-0 Arkistoitu 9 June 2018.
- ↑ Hasegawa, T.: Large-scale structure of galaxies in the Ophiuchus region. Monthly Notices of the Royal Astronomical Society, 2000, 316. vsk, nro 2, s. 326–344. doi:10.1046/j.1365-8711.2000.03531.x Bibcode:2000MNRAS.316..326H
- ↑ Postman, M.: The dynamics of the Corona Borealis supercluster. Astronomical Journal, 1988, 95. vsk, s. 267–83. doi:10.1086/114635 Bibcode:1988AJ.....95..267P
- ↑ Miranda: Scientists in Chile unveil 'A Cosmic Titan' cluster of galaxies 17.10.2018. Reuters.
- ↑ Cucciati, O.; Lemaux, B. C.; Zamorani, G.; Le Fevre, O.; Tasca, L. A. M.; Hathi, N. P.; Lee, K-G.; Bardelli, S.; Cassata, P.: The progeny of a Cosmic Titan: a massive multi-component proto-supercluster in formation at z=2.45 in VUDS. Astronomy & Astrophysics, 2018, 619. vsk, s. A49. doi:10.1051/0004-6361/201833655 Bibcode:2018A&A...619A..49C S2CID:119472428 arXiv:1806.06073
- ↑ Rosati, P.: An X-Ray-Selected Galaxy Cluster at z = 1.26. The Astronomical Journal, 1999, 118. vsk, nro 1, s. 76–85. doi:10.1086/300934 Bibcode:1999AJ....118...76R S2CID:2560006 arXiv:astro-ph/9903381
- ↑ Lynx Supercluster simbad.u-strasbg.fr.
- ↑ Nakata, F.: Discovery of a large-scale clumpy structure of the Lynx supercluster at z∼1.27. Proceedings of the International Astronomical Union, 2004, 2004. vsk, s. 29–33. Cambridge University Press. doi:10.1017/S1743921304000080 Bibcode:2004ogci.conf...29N
- ↑ Ohta, K.: Optical Identification of the ASCA Lynx Deep Survey: An Association of Quasi-Stellar Objects and a Supercluster at z = 1.3? The Astrophysical Journal, 2003, 598. vsk, nro 1, s. 210–215. doi:10.1086/378690 Bibcode:2003ApJ...598..210O S2CID:117171639 arXiv:astro-ph/0308066
- ↑ Tanaka, I.: Studies of Galaxies in the Young Universe with New Generation Telescope, Proceedings of Japan-German Seminar, held in Sendai, Japan, July 24–28, 2001, s. 61–64. Määritä julkaisija! Bibcode:2004sgyu.conf...61T
- ↑ Tanaka, I.: Superclustering of Faint Galaxies in the Field of a QSO Concentration at z ~ 1.1. The Astrophysical Journal, 2001, 547. vsk, nro 2, s. 521–530. doi:10.1086/318430 Bibcode:2001ApJ...547..521T S2CID:119439816 arXiv:astro-ph/0009229
- ↑ Lubin, L. M.: A Definitive Optical Detection of a Supercluster at z ≈ 0.91. The Astrophysical Journal, 2000, 531. vsk, nro 1, s. L5–L8. PubMed:10673401 doi:10.1086/312518 Bibcode:2000ApJ...531L...5L S2CID:14588174 arXiv:astro-ph/0001166
- ↑ Connolly, A. J.: Superclustering at Redshift z = 0.54. The Astrophysical Journal Letters, 1996, 473. vsk, nro 2, s. L67–L70. doi:10.1086/310395 Bibcode:1996ApJ...473L..67C S2CID:17697662 arXiv:astro-ph/9610047
- ↑ University of Hawaii, "The MS0302+17 Supercluster", Nick Kaiser. Viitattu 15 syyskuuta 2009.
Katso lisää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Supercluster Catalog (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Superjoukko Wikimedia Commonsissa