Suopöllö
| Suopöllö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: | Pöllöt Strigidae |
| Suku: | Sarvipöllöt Asio |
| Laji: | flammeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Asio flammeus |
|
 Suopöllön levinneisyyskartta, johon on merkitty vaaleanvihreällä pesimisalue, sinisellä talvehtimisalue ja tummanvihreällä alueet, joilla lajia tavataan ympäri vuoden. |
|
| Katso myös | |
Suopöllö (Asio flammeus) on päiväsaikaan aktiivinen, avoimessa maastossa viihtyvä pöllö.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suopöllön erikoistuntomerkkinä ovat keltaisten silmien mustat ympärykset. Laji muistuttaa sarvipöllöä, mutta on tätä vaaleampi. Suopöllön siivenkärjet ovat myös alta selvemmin ja kapeammin tummemmat, ja sen siivissä on valkoinen takareuna. Suopöllön viiruinen rinta kontrastoituu juovattomaan vatsaan, ja sen siivet ovat alta paljon vaaleammat kuin päältä.
Suopöllön pituus on noin 37–39 cm, ja sen siipien kärkiväli on noin 95–110 cm. Aikuinen suopöllö painaa noin 350 grammaa. Suopöllön soidinääni on erittäin matalaa puuskutusta. Poikaset puolestaan kerjäävät ruokaa sähisemällä.
Vanhin suomalainen rengastettu suopöllö on ollut 13 vuotta, 11 kuukautta ja 21 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin tavattu suopöllö on ollut 20 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen saksalainen lintu.[4]
Ääntely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koiraan ääni on kiivas, uhkaava ”tsäh-ef”, kerjätessään venyvä ”tsääh-opp”. Varoitusääni on karhea ”tseff-tseff-tseff”. Laulu ilmassa on tukahtunut matala ”pu-pu-pu-pu-pu-...” puputussarja, nopeudeltaan alle puolet helmipöllön ääntelystä. Kerralla kuuluu noin 6–20 tavua, 3–4 tavua sekunnissa kantaen noin kilometrin päähän.
Poikasten kerjuuääni muistuttaa koirasta, mutta on sähisevämpi.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suopöllö pesii laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla, Havaijilla ja Galápagossaarilla.[1] Osa linnuista muuttaa talveksi lämpimämmille alueille. Suomalaiset suopöllöt talvehtivat Etelä-Euroopassa. Huonoina myyrävuosina suopöllöt vaeltavat ravinnon perässä uusille alueille.
Suopöllön pesimäkanta Suomessa on keskimäärin 7 000 paria (500–17 000).[5] Se on keskimääräiseltä pesimäkannaltaan Suomen runsaslukuisin petolintu.[5] Runsaimmillaan suopöllö on Pohjanmaan lakeuksilla ja soilla. Etelä-Suomessa laji on hyvin harvalukuinen.lähde? Suopöllö on Suomessa rauhoitettu, ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 673 euroa.[6]
Euroopan kannaksi arvioidaan 54 700 – 186 000 paria. Maailman populaation suuruudeksi arvioidaan noin 3 miljoonaa yksilöä.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suopöllö metsästää avoimessa ympäristössä, kuten suolla, usein päiväsaikaan. Pesimäpiiriin kuuluu suota, rantaniittyä, heinämaata tai viljelysmaata.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suopöllö rakentaa yksinkertaisen korsipesän maahan. Muninta tapahtuu toukokuussa. Valkoisia munia on keskimäärin 6, tavallisimmin 4–7. Hyvänä jyrsijävuonna munia voi olla 10 tai jopa enemmän. Naaras hautoo noin 4 viikkoa. Koska haudonta alkaa jo ensimmäisten munien ilmaannuttua, poikaset kuoriutuvat yleensä eri aikaan, joten pesässä voi olla vastakuoriutuneita ja lähes puolikasvuisia poikasia samaan aikaan. Pariviikkoisina poikaset jalkautuvat maastoon ja oppivat kunnolla lentämään neliviikkoisina.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suopöllö syö enimmäkseen jyrsijöitä (etenkin myyriä), mutta myös muita pieniä nisäkkäitä ja lintuja.
Uskomukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikivanhan inuiittien tarinan mukaan suopöllö oli alun perin nuori tyttö, joka muutettiin taikuudella pitkänokkaiseksi pöllöksi. Muutoksesta pelästynyt tyttö kuitenkin lensi holtittomasti kallioseinämään, jolloin nokka vääntyi ja lyheni.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22.
- Saurola, Pertti 1983: Rengaslöydöt suopöllön ja sarvipöllön muuttoliikkeiden kuvaajina. – Lintumies 2.1983 s. 67–71. LYL.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Asio flammeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Suopöllö – Asio flammeus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 15.8.2023.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Williams, Billie: Native American Legends (sivu 12) billiewilliams.com. Arkistoitu 10.10.2010. Viitattu 23.6.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suopöllö Lintukuva-verkkopalvelussa