Suomennettu psykologinen kirjallisuus
Suomennettu psykologinen kirjallisuus alkaa 1800-luvulta. Etenkin Thiodolf Reinin Sielutieteen oppikirja vakiinnutti psykologian suomenkielistä käsitteistöä vuodesta 1884 alkaen. Teoksessa esiintyivät nykymuodossaan muun muassa sanat tietoisuus, havainto, tarkkaavaisuus, mieliala, vietti ja vaisto.[1]
Psykologia kehittyi 1900-luvun alussa nopeasti. August Forelin teoksen Hermoston hoito ja henkinen terveys esipuheessa tekijä tiivisti ajattelutavan muutoksen: ”Ihmisellä samoin kuin eläimillä ovat aivot sielun [mielen] elimenä. Vertaileva sielutiede [psykologia] on siten osa aivojen vertailevaa fysiologiaa. Tämän seikan tosin kieltää vanha skolastiikka metafyysillisine järjestelmineen.” (suom. Väinö Jokinen 1917)[2]
1970–1980-lukujen suomennoksia hallitsi kognitiivinen psykologia. Lähes jokaiselta psykologian alalta saatiin suomennettua perustietoteos. Huomattavia sarjoja olivat Weilin+Göösin Psykologia tänään -sarja sekä Sairaanhoitajien koulutussäätiön sarja.[3]
2000-luvulla suomennosten määrä on vähentynyt verrattuna kotimaisten tekijöiden kirjoittamiin teoksiin. Osasyy voi olla, että psykologian käytännön sovellukset saavat paljon huomiota ja suomalaiset kirjoittajat voivat ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Suomennoskirjallisuuden valtaosa koskee suppeita erikoisaloja. Suuret kustantajat ovat väistyneet alan oppikirjallisuuden julkaisijoina ja pienkustantajien ja järjestöjen rooli on kasvanut.[3]
2000-luvulla on julkaistu melko paljon muistiin ja neurotieteisiin liittyvää kirjallisuutta, mikä on yhteydessä uusien aivojen kuvantamismenetelmien avulla saatuun tietoon. Useimpien suomennosten takana on Kimmo Pietiläinen ja Terra Cognita -kustantamo.[4]
Anne-Maria Latikka kirjoittaa Suomennetun tietokirjallisuuden historiassa (SKS 2013), kuinka keskeisten teosten jääminen suomentamatta vie suomalaiselta lukijalta mahdollisuuden tutustua ajatuksiin omalla äidinkielellään. ”Näin lukija jää vaille tarkkaan pohdittuja ajatusprosesseja, joita teoreetikot tarjoavat. Parhaimmillaan klassikot kun eivät paljasta ainoastaan mitä ajatellaan, vaan sen, miten ajatellaan.”[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Latikka, Anne-Maria: Psykologinen kirjallisuus. Teoksessa Paloposki, Outi & Riikonen, H. K. (toim.): Suomennetun tietokirjallisuuden historia: 1800-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013. ISBN 978-952-222-216-9.