Suomen talvisodassa saama sotasaalis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Läntisen Lemetin motista sotasaaliina saatu Neuvostoliittolainen BT-5 hyökkäysvaunu.
Suomalaissotilaat tutkivat Raatteen tieltä haltuunsa saamaa hylättyä neuvostoliittolaista T-26-panssarivaunua.

Sotasaaliina suomalaiset hankkivat talvisodan aikana runsaasti kipeästi kaipaamaansa kalustoa, muun muassa panssarintorjuntaan, jota ei lähtökohtaisesti oltu halukkaita luovuttamaan muiden yksiköiden tarpeisiin.

Virallisten tilastojen mukaan suomalaiset saivat talvisodan aikana sotasaaliikseen seuraavia määriä kalustoa:

Lisäksi osa heti käyttöön otetusta sotasaalismateriaalista tuhoutui tai katosi ja osa jopa ajautui henkilökohtaisena sotasaaliina kotialueelle, joten sotasaaliin määrä on ollut mainittuja lukuja suurempi.

Lisäksi esim. 1.Pans.K. sotapäiväkirjojen mukaan sotasaaliiksi saatiin muutamia vaurioituneita panssarivaunuja, torneja, tykinputkia, ammuksia, radioita ynnä muita tarvikkeita. Panssarivaunut lähetettiin korjattavaksi junalla muun muassa Varkauteen ja Viipuriin.

Sotasaaliin pääosa saatiin IV Armeijakunnan, Ryhmä Talvelan ja Pohjois-Suomen Ryhmän alueelta. Niin sanotut mottitaistelut tuottivat suuren osan saadusta saaliista. Esimerkiksi Ryhmä Talvelan vastahyökkäyksessä Tolvajärven–Ägläjärven taisteluissa saatiin runsas sotasaalis. Samoin Suomussalmen ja Raatteen tien taisteluissa eversti Hjalmar Siilasvuon johtamat joukot kuten 9. divisioona saivat suuren sotasaaliin.

Laatokan Karjalan mottitaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatokan Karjalassa IV Armeijakunnan vastahyökkäyksen seurauksena syntyi useita motteja, joiden kukistaminen liian vähäisen tykistökaluston ja panssarivaunujen puutteen vuoksi oli hankalaa ja suuria henkilöstömenetyksiä aiheuttavia.

Luettelo Laatokan Karjalassa kukistetuista moteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koposenselkä: kukistui 20. tammikuuta 1940
  • Pieni-Kelivaara: kukistui 28. tammikuuta 1940
  • Läntinen Lemetti (länsiosa): kukistui 2. helmikuuta 1940
  • Läntinen Lemetti (loppuosa): kukistui 4. helmikuuta 1940
  • Lemetin tienhaara: kukistui 8. helmikuuta 1940
  • Lavajärvi: kukistui 16. helmikuuta 1940
  • Rykmenttimotti: kukistui 18. helmikuuta 1940
  • Konnunkylä: kukistui 21. helmikuuta 1940
  • Saarijärvi: kukistui 22. helmikuuta 1940
  • Itäinen Lemetti: kukistui 29. helmikuuta 1940 [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuseo, 1996. ISBN 951-25-0811-7.
  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 298
  2. a b c Paulaharju 1996 s. 20.
  3. Sotatieteen laitos:"Talvisodan historia" osa 3 s.92