Sumperinjoki
Sumperinjoki on Padasjoella sijaitseva joki. Se on bifurkaatiojärvi Vesijaon laskujoki Kymijoen vesistöön.
Sumperinjoki laskee vetensä Tohtainlammin ja Välijoen kautta Myllyjärveen. Sieltä reitti jatkuu Kaukilankosken kautta Miestämään, Arrakosken kautta Alajärveen, Tarposeen ja edelleen Ruokolampeen. Ruokolammesta vesi virtaa Yläjärveen ja sieltä Kirkkolammin kautta Padasjoen kirkonkylän läpi Päijänteeseen Padasjoenselälle. Lopulta Vesijaosta lähteneet vedet päätyvät monen vesistön kautta Kymijokeen ja sen kautta Suomenlahteen.[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vuonna 1788 Vesikosken pehtoori Gunvand "Gös" Sjögrahn luovutti 145 hehtaaria maata Tohtainlammi–Ruisvuo-alueelta. Nykyisin alue tunnetaan Virnajärvenä. Alueen sai haltuunsa talollinen Immaanuel Sundberg. Vuonna 1790 Kiimaljoen yläjuoksulle perustettiin mylly, ruokkimaan alueelle noussutta, muutamasta talosta koostuvaa, kyläyhteisöä. Kirkonkirjojen mukaan ensimmäiset kinkerit pidettiin "Sumperin-tuvassa" alkukeväästä 1791. Ensimmäisen kirkollisen kasteen saanut sumperilainen oli Knaus Eemil Sundberg. Knausin yhdeksästä lapsesta seitsemän selvisi aikuisiksi. Nuorimmainen Wern Knausinpoika vangittiin 18.8.1812 vähämielisyydestä.
"Wern Knausinpoika oli rakentanut pesäntapaisen koltan Kuuksaman myökyyn. Siltä hän oli kulkijoita peljoitellut huhuamalla ja kraapustelullaan" - Robert Merinen, Kruunun nimismies.
Wern Knausinpoika päästettiin vapauteen 1820. Wern palasi kotiseudulleen Sumperin kyläyhteisöön, jossa hänet otettiin ilolla vastaan. Wern toimi myllärinä Ylä-sumperin myllyllä kuolemaansa asti. Wern avioitui pian paluunsa jälkeen siskopuolensa Adamiina Antintyttären kanssa. Lapsia he saivat yksitoista. Kiimaljoen nimeksi vakiintui Sumperinjoki.
Kaikki kyläyhteisön puurakenteiset asuintalot paloivat maan tasalle 4.7.1841. Ainoa palamaton rakennus oli kivirakenteinen Sumperintuvan kellaristo. Paikallinen sanonta "Selviä kui Sumperin kellaari", juontaa juurensa tästä palosta.
Sumperin kyläyhteisö ei enää koskaan elpynyt entiselleen. Nykyisin maastosta voi juuri ja juuri erottaa kellariston kivirakennelmat. Suurin osa kellarin kivistä on siirretty yläjuoksulla sijaitsevaan Sumperinjoen sillan silta-arkkuun. Vanha Sumperinsilta purettiin 1964 ja korvattiin betonirakenteisella.