Stojan Novaković

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stojan Novaković, Uroš Predićin maalaama muotokuva.

Stojan Novaković (1. marraskuuta 1842 Šabac18. helmikuuta 1915 Niš) oli serbialainen kielitieteilijä, historioitsija ja poliitikko, joka toimi Serbian pääministerinä vuosina 1895–1896 ja 1909.

Novaković nimitettiin vuonna 1865 Belgradin yliopiston serbian kielen ja kirjallisuuden professoriksi, minkä ohella hän toimi vuodesta 1867 Serbialaisen kirjallisuusseuran sihteerinä, vuodesta 1869 Serbian kansallismuseon kirjastonhoitajana ja 1865–1868 kirjallisen viikkolehti Vilan toimittajana. Hän oli kolmesti Serbian opetusministerinä ja vuonna 1884 sisäministerinä. Myöhemmin hän oli suurlähettiläänä Konstantinopolissa ja Pietarissa, Serbian edustajana vuoden 1913 Lontoon konferenssissa sekä kahdesti maansa pääministerinä.[1] Hänen toinen pääministerikautensa sijoittui Bosnian kriisin vaikeaan aikaan.

Novaković teki merkittävän työn serbian kielen ja serbiankielisen kirjallisuuden tutkijana ja oli aikansa johtava serbialainen kielitieteilijä ja historioitsija. Hän laati muun muassa laajan serbian kieliopin, useita teoksia serbialaisen kirjallisuuden historiasta sekä bibliografian serbialaisesta kirjallisuudesta vuosina 1741–1867 ja julkaisi kuningas Dušanin lakikokoelman, vanhoja bysanttilaisia kirkollisia asiakirjoja sekä kokoelmia vanhoista kansanlauluista ja -tarinoista. Novaković kirjoitti myös useita teoksia Serbian vanhemmasta historiasta, 1800-luvun alun vapaustaistelusta turkkilaisia vastaan sekä Balkanin alueeseen liittyneistä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä. Lisäksi hän käänsi serbiaksi muun muassa Leopold von Ranken Serbian historiaa käsitelleitä teoksia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nordisk familjebok (1914), s. 81 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.11.2013.