Stereonäkö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Stereonäkö (kreik. stereopsis) on kyky havaita visuaalisesti rakenteiden kolmiulotteisuus,[1] mikä mahdollistaa suhteellisten etäisyyksien arvioimisen. Havainnointi toteutuu käyttämällä vähintään kahta silmää (biologiassa) tai vähintään kahta kameraa (tietotekniikassa ja konenäön yhteydessä). Stereonäkö käyttää binokulaarisia syvyysvihjeitä ja on eräänlaista syvyysnäköä. Stereonäön toimintasäde riippuu valohavaitsimien välisestä etäisyydestä, niiden resoluutiosta ja kulmaerotuskyvystä. Toimintasäteen ulkopuolella olevien piirteiden välisestä etäisyydestä ei selviä stereonäöllä muuta kuin että ne ovat tiettyä etäisyyttä kauempana.

Monokulaaristen syvyysvihjeiden hyödyntäminen esimerkiksi valokuvasta ei ole stereonäkö-tyyppistä syvyysnäköä.

Stereonäön toiminta vaatii, että mitattavissa pinnoissa tai valonlähteen projisoimassa kuviossa on riittävästi yksityiskohtia, jotka voi tunnistaa samoiksi eri kuvakulmista.

Tietojenkäsittelyn osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteentunnistin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisteentunnistusalgoritmi tai -ominaisuus eliössä tunnistaa eri kulmista nähdyn tai kuvatun pisteen samaksi eli liittää kohteen pisteen pikseleihin.

Kulmamittaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokone voi tehdä oikean laskun trigonometristen kaavojen avulla.

Tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stereonäön avulla muodostetaan eräänlainen syvyyskartta näkymästä. Syvyyskartan resoluutio on murto-osa kummankin lähteenä olleen kuvan resoluutiosta. Ohjelmistossa tai eliössä voi olla mutkikkaita, olennaisuutta selvittäviä ominaisuuksia. Syvyyskartan tekeminen vain kuva-alan osasta niiden avulla säästää aikaa.

Muita vastaavia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parallaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtitieteessä ja astrometriassa yksi tapa mitata tähden etäisyyttä on ollut mitata tähden näennäinen paikka puolen vuoden välein eli Maan radan eri puolilta. Tästä johdettava kulma on niin sanottu parallaksi, jonka perusteella etäisyyden voi laskea. Parallaksin mittaus onkin tavallaan kaikkein suurinta stereonäköä. Esimerkiksi Hipparcos-satelliitti mittasi parallakseja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ian P. Howard: Binocular Vision and Stereopsis, s. 2. Oxford University Press, 1995. ISBN 0-19-508476-4. (englanniksi)
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.