Stefan Lazarević
| Stefan Lazarević | |
|---|---|
 Stefan Lazarević Manasijan luostarin freskossa |
|
| Serbian despootti | |
|
1402 - 1427
|
|
| Edeltäjä | Lazar Hrebeljanović |
| Seuraaja | Đurađ Branković |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Stefan Lazarević (serb. Стефан Лазаревић), myös nimellä Stevan Pitkä (Стеван Високи; n. 1374 - 19. heinäkuuta 1427) oli Serbian despotaatin ensimmäinen hallitsija 1402-1427. Stefan Lazarević oli prinssi Lazar Hrebeljanovićin (кнез Лазар Хребељановић) poika. Vuonna 1389 noin 15 vuoden iässä hänet kruunattiin prinssiksi ja hänestä tuli despootti 1402. Aikanaan häntä pidettiin yhtenä parhaimmista ritareista ja sotilasjohtajista sekä kirjoittamiensa kirjojen ja tekstien ansiosta häntä pidetään yhtenä parhaista Serbian keskiajan kirjailijoista.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen isänsä kuoltua Kosovon taistelukentillä 1389 Stefan sai johdettavakseen Moravian Serbian, jota hän hallitsi äitinsä Milica Hrebeljanovićin (Милица Хребељановић) kanssa kunnes saavutettuaan täysi-ikäisyyden hänestä tuli täysivaltainen hallitsija 1393. Hänen hallintonsa ja kirjalliset teoksensa yhdistetään joskus varhaiseen renessanssiin Serbiassa. Hän toi valtakuntaansa ritariturnajaiset, ajan nykyaikaiset sotataktiikat ja tuliaseet.
Osmanien valtakunnan vasallina Lazarević oli Serbian joukkojen komentaja Rovinen taistelussa 1395, Nikopoliksessa 1396 ja Ankarassa 1402. Ankaran taistelun jälkeen Lazarević sai despootin arvon Bysantilta. Vuosiksi 1403-1404 hänestä tuli vasalli Unkarin kuningaskunnan Sigismundille ja peri Mačvan, Belgradin, Golubacin ja muita alueita, kuten Srebrenican 1411. Hovinsa Lazarević perusti Belgradiin.
Ankaran taistelussa osmanisulttaani Bayezit I jäi Timur Lenkin vangiksi, jonka seurauksena sulttaanin pojat rupesivat käymään keskenään perimyssotaa. Lazarević osallistui Kosmidionin taisteluun 1410 Mehmed I:ä tukeneen veljen Musa Çelebin puolella. Hän joutui käymään sisällissodan myös omaa veljeään Vuk Lazarevićia vastaan. Taistelut Serbiassa lakkasivat 1412 kun Stefan sopi veljenpoikansa Đurađ Brankovićin kanssa. Balša III:n kuoltua hän peri tältä montenegrolaisen Zetan ruhtinaskunnan, kuten myös sodan Venetsiaa vastaan.
Sisäpolitiikassa hän kukisti Serbian ylimystön vastarinnan ja käytti rauhanajat vakiinnuttaen poliittisia oloja sekä kehittääkseen maata taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sotilaallisesti. 29. tammikuuta 1412 hän julkaisi kaivoslain, jossa oli erillinen luku tuon ajan suurimman Balkanin alueen kaivoksen Novo Brdon johtamisesta. Hänen kuolinaikanaan Serbia oli yksi suurimmista hopean tuottajista Euroopassa. Arkkitehtuurin alalla hän tuki Moravan koulun kehittämistä.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stefan kuoli äkillisesti 1427. Koska hänellä ei ollut lapsia, valta siirtyi Đurađ Brankovićille, jonka hän oli julistanut perijäkseen Srebrnican kokouksessa edellisvuonna.
Stefan oli suuri taiteiden ja kulttuurin tukija, ja hän tarjosi suojan ja tukea sekä Serbian että naapurimaiden oppineille, kuten Konstantin Kostenetsilaiselle ja Grigori Tsamblakille. Konstantinin avulla hän perusti Resavan koulun, jossa tehtiin kopioita kirjallisista teoksista.
- ↑ National Library of Israel Names and Subjects Authority File. Tieto on haettu Wikidatasta.
