Spion Kopin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Spion Kopin taistelu
Osa toista buurisotaa
Buurisotilaita Spion Kopilla.
Buurisotilaita Spion Kopilla.
Päivämäärä:

23.24. tammikuuta 1900

Paikka:

Spion Kop, Natal, nykyinen Etelä-Afrikka
28°39′0″S, 29°30′59″E

Lopputulos:

brittien tappio

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

Transvaal

Komentajat

Redvers Buller
Edward Woodgate
Alexander Thorneycroft

Louis Botha

Vahvuudet

noin 21 000

noin 7 000

Tappiot

322 kaatunutta
585 haavoittunutta
300 vankia

yli 150 kaatunutta
yhteensä 335

Spion Kopin taistelu oli toisen buurisodan aikana 23.24. tammikuuta 1900 käyty taistelu buurien ja brittien välillä Spion Kopin kukkulalla Natalissa nykyisessä Etelä-Afrikassa. Britit olviat yrittäneet murtaa buurien piiritysrengasta Ladysmithin kaupungin ympärillä ja saarron murtaminen edellytti Tugelajoen ylitystä. Joen pohjoispuolella oli buurien puolustusasemat, joihin Spion Kopin kukkula lukeutui.

Brittien onnistui aluksi vallata kukkula, jonka hallinnasta syttyi kiivaita taisteluja buurien tehdessä vastahyökkäyksen. Britit kärsivät raskaat tappiot, mutta heidän onnistui pitää kukkulla hallussan. Sekavan tilanteen ja viestiyhteyksien ongelmien takia he päätyivät kuitenkin hylkäämään kukkulan, jonka buurit saivat näin takaisin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spion Kop nykyisin.
Spion Kopin huippuja piirroksessa.

Britit olivat kärsineet huomattavan tappion buureille Colenson taistelussa 15. joulukuuta ja tuolloin Etelä-Afrikan brittijoukkoja komentanut kenraali Redvers Buller oli alennettu Natalin brittijoukkojen komentoon. Colenson taistelu käytiin Ladysmithin piirityksen murtamiseksi, mutta yritys tyrehtyi Colensossa. Bullerin alkuperäisenä suunnitelmana oli ylittää Tugelajoki joen ylävirrassa, eikä Colenson kohdalla, kuten tappiollisessa taistelussa oli käynyt. Hän saattoi yrittää suunntielmaansa uudelleen, kun Natalin joukkoja vahvistettiin kenraaliluutnantti Charles Warrenin komentamalla 5. divisioonalla tammikuussa 1900.[1]

Bullerin komennossa hyökkäyksen aikaan oli lopulta viisi jalkaväkiprikaatia, yksi ratsuväkiprikaati, kahdeksan tykistöpatteria, kymmenen laivastotykkiä, sekä sotajoukkoa tukevia joukkoja. Britit ylittivät Tugelajoen Potgieter’s Drift -nimisellä kohdalla Colensosta joen ylävirtaan. Joen ylittäneet britit saapuivat Brakfonteinissa joen pohjoispuolen kukkuloiden juurelle. kukkuloilla oli kenraali Louis Bothan komentamien noin 7 000:n buurin puolustusasemat. Buller päätti lähettää Warrenin mukanaan 13 000 miestä ja 36 tykkiä ylittämään Tugelaa toiselta kohdalta pohjoisesta Trikhardts Drift -nimiseltä kohdalta, josta Warren hyökkäsi Spion Kopin kautta länteen ja uhkaisi buurien selustaa. Buller hyökkäisi omien 8 000:n sotilaansa ja 22:n tykin kanssa Warrenin saavutettua tavoitteensa.[1]

Warren eteni hitaasti. Trikhardts Drift ylitettiin 17. tammikuuta, ja 23. tammikuuta Buller määräsi Warrenin hyökkäämään Spion Kopin kukkulaa vastaan. Spion Kop hallitsi tietä kohti Ladysmithin kaupunkia ja oli buurien puolustuslinjan avainasema. Warren päätti toteuttaa hyökkäyksen yöllä. Spion Kopille hyökkääviin joukkoihin kuului 2 000 miestä kenrraalimajuri Edward Woodgaten alaisuudessa, 200 ratsuväen miestä everstiluutnantti Alec Thorneycroftin alaisuudessa, sekä taistelupioneereja. Joukot alkoivat edetä Three Tree Hill-nimiseltä kukkulalta kohti Spion Kopia muutaman kilometrin päässä pohjoisessa 23. tammikuuta kello 20.30.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolleita brittisotilaita juoksuhaudoissaan.
Kuollut buurien tarkka-ampuja.

Reitti Spion Kopille oli kivinen ja sää oli sumuinen. Hitaan etenemisen jälkeen britit saavuttivat kuitenkin Spion Kopin huipun. Kukkulalla käytiin lyhyt kahakka buurien muutaman vartiomiehen kanssa. Britit valtasivat kukkulan heidän tehtyään kymmenen brittisotilaan hengen vaatineen rynnäkön pistimin. Valtauksen jälkeen britit alkoivat kaivaa huipulle juoksuhautoja.[1]

Buurit yrittivät tehdä vastahyökkäystä aamulla 24. tammikuuta. Pohjoisesta ylös loivaa kalliota hyökänneet buurit lyötiin takaisin. Aamulla kello 08.30 aikoihin tähän asti vallinnut sumu alkoi viimein hälvetä. Näköalan parantuessa britit tajusivat kaivaneensa juoksuhautansa liian eteläksi. Koska he eivät tunteneet hyvin paikallisia maastonmuodostelmia, he eivät myöskkään olleet vallanneet Conical Hill ja Aloe Knoll-nimisiä huippuja heidän edessään ja oikealla sivustalla Spion Kopilla.[1] Louis Botha sai kuulla brittien edenneen Spion Kopille kukkulalta paenneelta vartiomieheltä.[2] Buurit saivat viereiset huiput käsiinsä ja he alkoivat vyöryttää brittien juoksuhautoja tukien samalla joukkojaan tykistötulella. Taistelu muuttui nopeasti kaootiseksi.[1]

Buurit vaativat brittejä antautumaan. Edward Woodgate oli tällä välin saanut surmansa ja johdossa oli Alec Thorneycroft, joka kieltäytyi buurien vaatimuksesta. Sen sijaan hän veti joukkonsa juoksuhaudoista kivikon taakse juoksuhautojen takana. Tällä välin Warren oli lähettänyt apujoukkojs a Spion Kopille. Ne saapuivat paikialle Thorneycroftin juuri vedettyä joukkonsa uusiin asemiin. britit toteuttivat rynnäkön pistimin ja valtasivat takaisin juoksuhautansa. Britit olivat vakiinnuttaneet asemansa keskipäivään mennessä. Buurit päättivät vetäytyä yöllä hämärän suojassa. Toisaalta myös Thorneycroft antoi vastaavan käskyn, sillä hänellä ei tässä vaiheessa ollut yhteyttä Warreniin.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoksuhautoihin haudattujen brittisotilaiden muistomerkki.

Brittien virallisten lukujen mukaan he menettivät taistelun aikana 322 miestä kaatuneina, 585 haavoittuneina ja 300 vankeina. Ei ole täysin selvää, miten luotettavana lukuja voi pitää.[1] Brittien kokonaistappioiden on arvioitu myös olleen noin 1 500.[2] Brittien juoksuhautojen kuvailtiin täyttyneen kuolleiden sotilaiden ruumiilla. Buurien tappiot kaatuneina olivat todennäköisesti yli 150[1] ja yhteensä 335[2]. Buurit palasivat Spion Kopille aamulla 25. tammikuuta ja heidän hämmästyksekseen he löysivät vain brittien hylkäämät asemat. Taistelu merkitsi lopulta brittien tappiota ja Ladysmithin piirityksen jatkumista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 308–309. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
  2. a b c Spion Kop, Natal, 24 January 1900 National Army Museum. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)