Spinoserebellaarinen ataksia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Spinoserebellaariset ataksiat eli SCA-sairaudet ovat useimmiten aikuisiällä alkavia eteneviä hermoston rappeutumiseen johtavia sairauksia. SCA-sairaudet periytyvät aina autosomisesti vallitsevasti eli dominantisti.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SCA-sairauksiin ei ole vielä löydetty parannuskeinoa. Joitain oireita voidaan lieventää, mutta SCA-sairauden etenemistä ei voida pysäyttää.

SCA1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SCA1 (Spinoserebellaarinen ataksia tyyppi 1) on Suomessa kolmanneksi tavallisin aikuisiän AD-periytyvä etenevä ataksiasairaus. SCA1 alkaa tavallisimmin keski-ikäisenä (30–40 vuoden iässä), mutta sairaus voi alkaa jo huomattavasti varhemmin.

IOSCA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IOSCA eli infantile-onset spinocerebellar ataxia aiheuttaa ataksiaa ja epilepsiaa. Näkö ja kuulo heikkenevät. Iosca-tauti kuuluu harvinaisiin vammaryhmiin.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Verneri.fi Viitattu 18.12.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Kuuloliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.