Spazio vitale
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Hirveää kapulakieltä tai konekäännöstä. |
Spazio vitale (italiaksi: [ˈspattsjo viˈtaːle], ”elintila”) oli italialaisen fasismin alueellinen laajentumiskonsepti. Se määriteltiin seuraavasti: ”se osa maapalloa, jonka yli ulottuu joko elintärkeät vaatimukset tai laajentuva sysäys sellaiselle valtiolle, jolla on vahva yhtenäinen organisaatio ja joka pyrkii tyydyttämään tarpeitaan laajentumalla kansallisten rajojensa ulkopuolelle”.[1] Spazio vitale oli vastaava käsite natsi-Saksan käsitteelle ”Lebensraumista”.
Spazio vitalen alueellinen laajuus kattaa Välimeren kokonaisuutena (Mare Nostrum - suom. "Meidän meremme") sekä Pohjois-Afrikan Atlantin valtameren rannoilta Intian valtamerelle saakka.[1] Alue oli tarkoitus jakaa kahteen osaan: ”piccolo spazioon” (pieni tila), jossa oli määrä asua vain italialaisia, ja ”grande spazioon” (suuri tila), joka oli muiden kansojen asuttamaa, mutta Italian vaikutuspiirissä.[2] Grande spazion kansakunnat joutuisivat Italian vallan ja suojelun alaisiksi, mutta omien kielien ja kulttuurien säilyttäminen sallittaisiin.[3] Fasistinen ideologi Giuseppe Bottai vertasi tätä historiallista tehtävää muinaisten roomalaisten tekoihin ja totesi, että uudet italialaiset ”valaisevat maailmaa taiteillaan, kouluttavat sitä tiedoillaan ja antavat uusille alueilleen vankan rakenteen hallinnollisella tekniikallaan ja kyvyllään.”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rodogno, Davide: Fascism's European Empire: Italian Occupation During the Second World War. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-84515-1. (englanniksi)
