Spad S.VII

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Spad S.VII
Kuninkaallisten lentojoukkojen Spad S.VII
Kuninkaallisten lentojoukkojen Spad S.VII
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Valmistaja SPAD
Suunnittelija Louis Béchereau
Valmistusmäärä 3 700 – 5 800
Muunnelmat Spad S.XIII

Spad S.VII oli ranskalainen, kaksitasoinen, yksimoottorinen ja yksipaikkainen, ensimmäisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Béchereaun suunnittelema ja huhtikuussa 1916 ensilentonsa tehnyt Spad Type V -prototyyppi osoittautui Ranskan ilmavoimien kokeissa edeltäjiään huomattavasti suorituskykyisemmäksi ja kestävämmäksi konstruktioksi. Prototyypin pohjalta kehitetyn S.VII-sarjatuotantomallin tuotanto käynnistettiin pikimmiten, ja ensimmäiset koneet päästiin ottamaan käyttöön elokuussa 1916. SPAD-yhtiön (ransk. Société pour l'Aviation et ses Dérivés) lisäksi koneita valmisti kahdeksan muuta ranskalaista lentokonetehdasta. Kokonaistuotantomäärä nousi lähteestä riippuen 3 700 – 5 800 koneyksilöön, mistä lisenssillä noin 100 kappaletta Venäjällä ja 220 Isossa-Britanniassa. Tuotannon aikana tapahtuneen kehityksen ansiosta konetyypin moottoriteho noisi noin 100 kilowatin tehosta lopputuotannon koneiden noin 180 kilowatin tehoon. Suuremmilla siivillä varustettu Spad S.XIII alkoi korvata S.VII-mallia tuotannossa toukokuussa 1917. S.VII pysyi tästä huolimatta etulinjan taistelukäytössä kesään 1918 saakka.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat sai sotasaaliiksi yhden Spad S.VII -koneen Utin lähellä sijainneilta Kaipiaisilta. Punaiset olivat hylänneet sen huonokuntoisena, sillä koneesta puuttuivat esimerkiksi alasiivet. Kone kuljetettiin Santahaminaan, missä se odotti pakattuna Ranskasta tilattujen varaosien saapumista. Koneen kunnostaminen käynnistyi huhtikuussa 1919, ja se lensi lopulta melko paljon Utin lentokentällä vuosina 1921–1923. Alkuun tunnuksella D.76/18 ja myöhemmin 1.D.445 tunnettu kone oli päiväkäskyn nojalla jonkin aikaa vain majuri Aarne Snellmanin yksityiskäytössä. Sitä oli tarkoitus käyttää vuonna 1923 hävittäjälentäjäkursseilla Utissa, mutta kone vaurioitui pahoin 30. toukokuuta 1923, kun sen toinen etupyörä oli irronut, minkä seurauksena kone oli mennyt nokilleen. Lentäjä Väinö Bremer selvisi onnettomuudesta vammoitta.[1]

Koneen alkuperästä ei ole säilynyt tietoa, ja on epäselvää, onko se ranskalaista vai venäläistä tuotantoa. Säilyneiden kuvien perusteella 1.D.445 vastasi ulkoasultaan Ranskan sarjatuotannon keskivaiheen koneita.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&06.01500006,15 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&07.08100007,81 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.05000002,50 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&018.040000018,4 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0500.&&&&00500 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&&0705.&&&&00705 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Hispano-Suiza 8 Aa -V8-moottori; &&&&&&&&&&&&0110.&&&&00110 kW (&&&&&&&&&&&&0150.&&&&00150 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0187.&&&&00187 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0400.&&&&00400 km
  • Lentoaika: 2 h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05500.&&&&005 500 m
  • Nousuaika: 7 min 2 000 metriin

Aseistus

    • Tahditettu konekivääri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 32–33. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]