Sovintojako
Sovintojako eli sopimusjako on perinnönjako, jonka kuolinpesän osakkaat toimittavat tekemällä keskinäisen sopimuksen. Sovintojako on mahdollinen ilman lisätoimia silloin, kun osakkaat ovat täysivaltaisia eikä kenenkään osuutta ole ulosmitattu.[1] Holhousviranomaisen, jona toimii maistraatti, lupa tarvitaan silloin, kun joku osakas on vajaavaltainen tai hänelle on määrätty edunvalvoja.[2] Sopimusta nimitetään jakokirjaksi ja se on tehtävä kirjallisena. Asianosaisten on allekirjoitettava sopimus ja kahden esteettömän henkilön on todistettava allekirjoitukset oikeiksi. Jos osakas haluaa vedota perinnönjaossa tapahtuneeseen muotovirheeseen, hänen on nostettava kuuden kuukauden kuluessa moitekanne käräjäoikeudessa. Sovintojaon pätevyyttä ja kohtuullisuutta arvioidaan oikeustoimilain (228/1929) perusteella, sillä tällainen jako on varallisuusoikeudellinen oikeustoimi. Kanne jakosopimusta vastaan on nostettava kohtuullisen ajan kuluessa.[1] Sovintojaon lähikäsitteitä ovat toimitusjako, sovinto-ositus ja toimitusositus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palsta 562.
- ↑ Laki holhoustoimesta, 34.9 §. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarnio, Aulis & Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I: Perintöoikeus. 6. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2016. ISBN 978-952-14-2554-7.