Soskuanjoki
| Soskuanjoki Соскуанйоки |
|
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Lahdenpohja |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Soskuanjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 234 km² [1] |
| Pääuoman pituus | 40 km |
| Pääuoman osuudet | Soskuanjoki ←Latvalammenjoki [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Latvalampi [2] |
| Laskupaikka | Laatokka, Kurkijoenlahti |
| Läpivirtausjärvet | Laatokka |
| Sivu-uomat | Vjarjankoskenjoki (d) |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | yli 80 m |
| Laskukorkeus | 4,8 m [3] |
| Korkeusero | noin 75 m |
| Pituus | 40 km [1] |
| Kaltevuus | 1,88 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Soskuanjoki (ven. Соскуанйоки) on Venäjällä Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä virtaava 40 km pitkä joki, joka laskee Laatokan Kurkijoenlahteen (Куркийокский залив).[2][1][a]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soskuanjoen latvaosuutta kutsutaan myös Latvalammenjoeksi (Латваламменйоки), koska joki alkaa pienestä Latvalammesta noin 80–85 metriä mpy. Laskiessaan muutaman kilometrin etelään päin, sitä kutsutaan jo Soskuanjoeksi. Myös Lammen koillispuolella on suopuroja, mutta niitä ei käsitellä tässä. Joki virtaa ensimmäiset kilometrinsä metsämaastossa ja sen mutkittelu loppuu sen ylittäessä pitkän pelto-osuuden Välimäellä (Вялимяки). Pellot ovat kuuluneet Kostamojärven kylälle, joka on perannut joen uoman suoraksi. Joen suunta on kohti etelää, vaikka uoma toisinaan tekee käännöksiä itään päin. Ensimmäinen suuri sivujoki on Kotavaaranjoki (Котаваранйоки [4]), jota kutsutaan alajuoksulla vanhoissa suomalaiskartoissa myös Vääränkoskenjoeksi. Sivujoen jälkeen joki kääntyy viideksi kilometriksi kaakkoon ja jatkaa sitten seitsemäksi kilometriksi kohti etelää. Joki virtaa täällä syvemmässä laaksossa ja joessa on ollut myös koskipaikkoja vesimyllyjä ja pieniä sähkölaitoksia varten. Kun joki saapuu Otanlahteen (Отсанлахти), alkaa se mutkitella voimakkaasti ja löytää lopulta laskupaikan Laatokkaan Kurkijoenlahdessa (myös Laikkalanlahti). Soskuassa (Соскуа) on joella leveä ja soistunut suisto korkeiden mäkien välissä.[2][b][a]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joessa on jäljellä vain yksi lohikaloille kutemiseen kelpaava joenosuus. Se on 300 metriä pitkä jokiosuus, jonka pinta-ala on 30 aaria. Joessa elää lähes pelkästään kaksivuotiaita lohia. Lohi nousee jokeen kutemaan syyskuun alusta alkaen ja kutu tapahtuu lokakuun alkupuoliskolla. Joessa elää alle 50 kutevaa lohta.[5]
Soskuanjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soskuanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Soskuanjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoma joki on. Soskuanjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Soskuanjoen valuma-alueen pinta-ala on 234 neliökilometriä.[2][b]
Sivujoet ja järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueella on vain vähän järvi tai lampia. Joen sivujoetkin ovat yleensä lyhyitä ja alkavat soilta ja kosteikkoilta. Soskuan ja Otanlahden ympäristössä on pieniä lampia, kuten esimerkiksi Tentkenlampi (Тенткенлампи) ja Mälkinlampi (Мялькинлампи). Idästä jokeen yhtyvän Kiviojan latvoilla sijaitsevat Simolampi, Löyhönlampi (Леюхенлампи) ja Umpilampi. Tattarimyllynojan valuma-alueelta löytyvät Aninkaislampi ja laskuojaton Likolampi. Valuma-alueen suurin järvi on Kostamojärvi, jonka lyhyt laskuoja yhtyy suoraan Soskuanjokeen [6]. Suurin sivujoki on Kotavaaranjoki, joka on 17 kilometriä pitkä. Sen valuma-alueella ei ole merkittäviä järviä.[1][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Соскуанйоки.
- ↑ a b Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer ja ACME.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Soskuanjoki, Соскуанйоки (Латваламмен-йоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Soskuanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 15.3.2022)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 16.3.2022.
- ↑ a b Kotavaranjoki, Котаваранйоки (Вярянкоскен-йоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Titov, Sergei & al.: Land-locked Salmon in the Ladoga and Onego basins (PDF) (tilannekatsaus, s. 5–6) 2008. Uppsala, Ruotsi: Coalition Clean Baltic (CCB). Arkistoitu 2.5.2019. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Kostamojarvi, Костамоярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.3.2022. (venäjäksi)