Peltovalvatti
| Peltovalvatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Valvatit Sonchus |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sonchus arvensis |
|
| Katso myös | |
Peltovalvatti (Sonchus arvensis) on monivuotinen, keltakukkainen asterikasvi. Pelloilla laji on vaikeasti torjuttava rikkakasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltovalvatin korkeus vaihtelee tavallisesti 40–150 senttimetrin välillä. Ontot, lehdekkäät ja runsaasti maitiaisnestettä sisältävät varret nousevat laajan, vaakasuoran juuriston silmuista. Varret ovat tavallisesti haarattomia. Kasvin alemmat lehdet ovat ruodillisia, kierteisesti olevat varsilehdet ovat sepiviä. Lehtilapa on kapeahko ja väriltään sinivihreä. Etenkin varsilehdet ovat tavallisesti pariliuskaisia. Liuskojen laidat ovat epäsäännöllisen karkeanirhaisia ja hienopiikkisiä. Peltovalvatin mykeröstö on lähes lehdetön ja huiskilomainen. Mykeröt ovat pitkäperäisiä ja 4–5 cm leveitä, teriö on väriltään keltainen. Suomessa laji kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on lenninhaivenellinen litteä pähkylä, jonka pappus on varreton ja hapsihaiveninen.[1]
Pohjoismaissa peltovalvatista tavataan kolmea eri muunnosta: rikkapeltovalvattia (S. arvensis var. arvensis), kaljupeltovalvattia (S. arvensis var. glabrescens) ja merivalvattia (S. arvensis var. maritimus).[2] Muunnokset erottuvat toisistaan lähinnä koon, lehtien muodon, mykeröiden sekä pähkylöiden värin ja koon perusteella. Rikkapeltovalvatti on kookaskokoinen ja sen mykeröperissä ja kehdoissa on pitkiä, jäykkiä keltaisia nystykarvoja. Sen pähkylät ovat 2,5–3 mm pitkiä ja väriltään tummanruskeita. Meripeltovalvatti on puolestaan matalakasvuinen, sen lehtilavat ovat möyheitä, kapeita ja usein lähes liuskattomia. Mykeröt ovat vähälukuisia. Pähkylät ovat 3–4 mm pitkiä ja vaihtelevat väriltään valkoisehkosta kellertävään.[3] Kaljupeltovalvatti muistuttaa läheisesti rikkapeltovalvattia, mutta siltä puuttuu keltaiset nystyt mykeröperistä ja kehdoista.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltovalvattia tavataan suurimmasta osasta Eurooppaa, mutta se puuttuu Etelä-Portugalista, -Espanjasta ja -Italiasta, suurimmasta osasta Kreikkaa ja Albaniaa, Islannista, Fennoskandian vuoristoalueilta sekä Venäjän pohjoisimmista osista. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena Aasian puolella Etelä-Siperiaan. Muualla Aasiassa lajia tavataan vain satunnaisesti Lähi-idästä Keski-Aasiaan, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin saakka. Lajia kasvaa myös Afrikassa Marokosta Tunisiaan sekä mantereen eteläosissa. Pohjois-Amerikassa peltovalvatti on ihmisen mukana levinnyt lähinnä Etelä- ja Keski-Kanadaan sekä Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Lajia tavataan myös Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[4]
Suomessa peltovalvattia tavataan lähes koko maasta. Lajin muunnoksista tavataan rikkapeltovalvattia ja meripeltovalvattia. Näistä meripeltovalvatti on alkuperäislaji kun taas rikkapeltovalvatti on Etelä- ja Keski-Suomessa muinaistulokas, pohjoisempana vakiintunut uustulokas. Rikkapeltovalvattia tavataan koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Etelä- ja Keski-Suomessa laji on paikoin erittäin yleinen, Kainuussa ja Lapissa harvinaisempi. Rikkapeltovalvatti on yleistynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Meripeltovalvattia tavataan puolestaan kaikilla merenrannoilla sekä Suomenlahdella että Pohjanlahdella.[3][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltovalvatti on ihmisen toiminnasta hyötyvä laji, jota tavataan esimerkiksi pelloilla, joutomailla, puutarhoissa, heinänurmilla, tienvarsilla ja rannoilla. Muunnoksista meripeltovalvatti kasvaa kuitenkin ainoastaan merenrannoilla etenkin kivikoissa sekä merenrantaniityillä, kallionraoissa ja hietikoilla.[2][3]
Etenkin kevätviljapelloilla peltovalvatti on sitkeä ja vaikeasti torjuttava juuririkkakasvi, joka leviää sekä siementen että maavartensa avulla.[3] Yhdestä yksilöstä voi kehittyä yli 6 000 siementä. Juuriensa avulla se muodostaa laajoja kasvustoja. Laji on vaikea hävitettävä, sillä pienistäkin juuren osista voi kasvaa uusia kasveja.[6][7]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltovalvatti sopii myös ravintokasviksi muiden valvattilajien tapaan.[8] Myös sen rehuarvo on hyvä.[6]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Katkaistusta peltovalvatin varresta tihkuvaa maitiaisnestettä. -
Peltovalvatin sepivä varsilehti. -
Peltovalvatin nuppuja. -
Peltovalvattikasvusto pellon laidassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 447–448.
- ↑ a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 654.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 449.
- ↑ Den virtuella floran: Åkermolke (myös levinneisyyskartat) Viitattu 24.10.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Kasviatlas 2016: Peltovalvatin (Sonchus arvensis) levinneisyys Suomessa
- ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 352.
- ↑ Roundup: Monivuotisia rikkakasveja[vanhentunut linkki] Viitattu 24.10.2012.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 448.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Peltovalvatin (Sonchus arvensis) levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Peltovalvatti (Sonchus arvensis)
- Valokki - Nettikasvio: Peltovalvatti (Sonchus arvensis)
- Luontoportti: Peltovalvatti (Sonchus arvensis)
- ITIS: Sonchus arvensis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Sonchus arvensis (englanniksi)
|