Kivikkokimalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kivikkokimalainen
Bombus lapidarius (9392153612).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistäiset Aculeata
Yläheimo: Mesipistiäismäiset Apoidea
Heimo: Aitomehiläiset Apidae
Alaheimo: Apinae
Tribus: Bombini
Suku: Kimalaiset Bombus
Alasuku: (Melanobombus)
Laji: lapidarius
Kaksiosainen nimi

Bombus lapidarius
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kivikkokimalainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kivikkokimalainen Commonsissa

Kivikkokimalainen (Bombus lapidarius) on kimalaisiin kuuluva punamusta mesipistiäislaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikkokimalaisen kuningattaret ja työläiset ovat kirkkaanpunaista takaruumiin kärkiosaa lukuun ottamatta täysin mustia. Koirailla pään etuosassa ja usein myös keskiruumiin etuosassa on keltaista karvaa. Työläisten ja koiraiden ruumiin pituus on 10–16 mm. Kuningattaret ovat huomattavasti kookkaampia pituudeltaan 20–25 mm.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikkokimalainen on Euroopan yleisimpiä kimalaislajeja. Etelä-Euroopassa se on kuitenkin vuoristolaji. Levinneisyys ulottuu Pohjois-Marokosta Britteinsaarille, idässä Kaukasukselle ja Siperian poikki Japaniin. Pohjoismaissa levinneisyysalue yltää napapiirin tuntumaan.[2][3] Suomessa se on etelä- ja keskiosissa erittäin yleinen, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Pohjoisimmat havainnot ovat Etelä-Lapista.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikkokimalainen elää hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja se on merkittävä erityisesti hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ne käyvät mielellään etenkin voikukilla, pietaryrtillä ja ohdakkeilla. Pesä on yleensä maassa, vanhassa hiirenkolossa, mutta joskus korkealla kuten linnunpöntössä tai rakennuksen ullakolla. Kivikkokimalaisen tiedetään myös vallanneen pesäpaikkoja mantukimalaiselta. Yhdyskunta on usein suuri ja siihen kuuluu 100–300 yksilöä.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5. s. 66, 79, 80, 116
  2. Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 28.4.2018)
  3. a b Artsdatabanken (norjaksi) (viitattu 28.4.2018)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]