Sodoman 120 päivää (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sodoman 120 päivää
Salò o le 120 giornate di Sodoma
Salò o le 120 giornate di Sodoma 1975 poster.jpeg
Ohjaaja Pier Paolo Pasolini
Käsikirjoittaja
Perustuu Elokuva perustuu markiisi de Saden romaaniin Sodoman 120 päivää jonka hän kirjoitti vuonna 1785 ollessaan vangittuna Bastiljissa.
Tuottaja
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Tonino Delli Colli
Leikkaaja
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö P.E.A. – Produzioni Europee Associate
Les Productions Artistes Associés
Ensi-ilta 1975
Kesto 117 min
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sodoman 120 päivää (ital. Salò o le 120 giornate di Sodoma) on Pier Paolo Pasolinin ohjaama italialainen draamaelokuva vuodelta 1975. Se perustuu markiisi de Saden saman nimiseen romaaniin, mutta Pasolini siirsi tapahtumat Mussolinin fasistiseen Salòn tasavaltaan. Elokuva kertoo Mussolinin fasistien vangeiksi joutuneista ihmisistä, jotka joutuvat kulkemaan alasti ja ovat jatkuvasti alistettuja ja nöyryytettyjä. Elokuvan kuuluisassa kohtauksessa yksi vangeista pakotetaan syömään ulostetta.

Elokuvan säälimätön kerrontatapa herätti ensi-iltavuonaan suurta kritiikkiä ja se kiellettiinkin kokonaan monissa maissa. Suomessa elokuva kiellettiin hyvien tapojen vastaisuuden ja epäsiveellisyyden perusteella vuonna 1976. Valtion elokuvatarkastamo antoi elokuvalle esitysoikeuden kahteen erikseen määrättyyn Suomen elokuva-arkiston näytökseen 1984.[1] Täyskielto raukesi vasta 1.1.2001 kuvaohjelmien tarkastusta koskevan lakimuutoksen yhteydessä, kun ns. aikuissensuuri poistui Suomesta.[2][3] Ensimmäinen DVD-julkaisu Suomessa oli vasta vuonna 2004.[1]

Elokuvan historiassa Sodoman 120 päivää on osa 1970-luvulla tapahtunutta elokuvan murrosta seksuaalisuuden käsittelyssä. Pehmopornahtavan Emmanuellen (1974) maailmanlaajuinen menestys toi seksin pysyvästi valkokankaille. Pasolinin oman Elämän trilogian (1971–1974) elokuvat olivat jo kuvanneet avoimesti seksuaalisuutta elämänmyönteisenä ja iloisena asiana. Sodoman 120 päivää oli kuitenkin räikeässä ristiriidassa Elämän trilogian elämänmyönteisyyteen, sillä siinä elämänmyönteisyyden korvasi iloton alistaminen ja nöyryyttäminen.

Sodoman 120 päivää rinnastetaan usein Nagisa Ōshiman Aistien valtakuntaan (Japani, 1976), joka oli yhtä radikaali kuin Pasolinin Sodoma. Siinä missä Pasolini kuvasi seksuaalisuutta fasismin alistavien valtarakenteiden kautta, Ōshima kuvasi seksuaalisuutta yksityiskohtaisesti kaiken nielevän intohimon kautta. Ōshiman elokuva sai saman kohtelun elokuvasensoreilta, ja se sallittiin Suomessa samaan aikaan kuin Pasolininkin elokuva.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elitisti-verkkosivuston Jari Mustonen pohtii elokuvan toimineen inspiraationa 70-luvulla nähdylle pahamaineiselle natsisploitaatiogenrelle, joka varioi Pasolinin elokuvassa nähtyjä kauheuksia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sodoman 120 päivää (elokuva) Elonetissä Viitattu = 15.5.2021.
  2. HE 2/2000 – Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuvaohjelmien tarkastamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 10.3.2018.
  3. 775/2000 – Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta Finlex. 25.8.2000. Oikeusministeriö. Viitattu 10.3.2018.
  4. Mustonen, Jari: Muistoja menneisyydestä – Natsisploitaatio Elitisti. 9.3.2020. Viitattu 9.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]