Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä 2014

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä 2014

Tulisiko Skotlannin olla itsenäinen valtio?

Sijainti Skotlanti
Ajankohta 18. syyskuuta 2014
Tulokset vaalipiireittäin
Scottish independence referendum results.png
  Kyllä
  Ei

Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä 2014 oli Skotlannissa 18. syyskuuta 2014[1] järjestetty kansanäänestys siitä, pitäisikö alueen jäädä osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa vai itsenäistyä. Äänestyksessä Skotlannin itsenäistymistä vastusti 55,3 prosenttia ja kannatti 44,7 prosenttia äänestäneistä. Äänestysprosentti oli 84,6.

Lokakuussa 2012 Britannian pääministeri David Cameron ja Skotlannin pääministeri Alex Salmond allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksen järjestämisestä.[2] Alex Salmond on pohjustanut itsenäisyysäänestystä siitä lähtien, kun hänen keskustavasemmistolainen Skotlannin kansallispuolueensa (SNP) nousi suurimmaksi puolueeksi vuonna 2007. Vuonna 2011 se sai enemmistön Skotlannin parlamenttiin. 29. tammikuuta 2020 Skotlannin parlamentti äänesti uudesta kansanäänestyksestä.[3]

Äänestys ja mielipidemittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestyksessä kysyttiin yksinkertainen kyllä/ei -kysymys siitä, tulisiko Skotlannin olla itsenäinen valtio, vaikka Salmond olikin esittänyt kolmanneksi vaihtoehdoksi itsehallinnon lisäämistä. Äänestyksessä saavat äänestää Skotlannissa asuvat yli 16-vuotiaat asukkaat.[4][5] Vuonna 2012 mielipidemittausten mukaan itsenäisyyttä kannatti noin kolmasosa tai runsas neljäsosa äänestäjistä, mutta myös kannastaan epävarmoja oli paljon.[5] Vähän ennen äänestystä tehdyt kyselyt lupasivat itsenäisyyttä kannattaville voittoa. The Sunday Timesin You-Gov-tutkimuslaitoksella teettämän kyselyn mukaan 51 prosenttia kannatti itsenäisyyttä. Vielä viikko aiemmin You-Gov-tutkimuslaitoksen mukaan kannattajia oli 42 prosenttia, vastustajia 48 prosenttia ja 10 prosenttia ei ollut päättänyt kantaansa.lähde?

Itsenäisyyden kannattajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yes Scotland -liikkeen aktivisteja.

Merkittävin itsenäisyyden puolesta kampanjoiva liike on Yes Scotland, jonka Skotlannin kansallispuolueen lisäksi muodostavat Skotlannin vihreät sekä Skotlannin sosialistinen puolue. Lisäksi itsenäisyyden puolesta kampanjoi pienempiä ryhmittymiä, kuten vasemmistolainen Radical Independence Campaign (RIC), Common Weal -ajatushautomo sekä taiteilijaryhmä National Collective. Itsenäisyyden kannattajat haluavat Skotlannista Pohjoismaiden tyylisen hyvinvointivaltion, jossa on vahva julkinen sektori, korkea palkkataso sekä pienet tuloerot.[6]

Itsenäistymisen seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymisen seurauksena Skotlanti olisi joutunut todennäköisesti neuvottelemaan EU-jäsenyydestä. Skotlannin pääministeri Alex Salmond olisi halunnut säilyttää valuuttana Englannin punnan, mutta Britannian suurimpien puolueiden mukaan se ei olisi ollut mahdollista, koska ne eivät olisi aikoneet suostua valuuttaunioniin Skotlannin kanssa. Euroalueen jäsenyyden tai oman valuutan ohella mahdollisuutena olisi ollut käyttää Englannin puntaa ilman valuuttaliittoa. Iso-Britannialla on neljä ydinsukellusvenettä sijoitettuna Skotlannin Faslaneen. Ne olisi jouduttu siirtämään muualle, koska Skotlannin uuden perustuslain mukaan maa olisi ollut ydinaseeton.[7] Salmond olisi halunnut säilyttää Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin Skotlannin muodollisena valtionpäänä, mutta arveltiin, että jos Skotlanti itsenäistyy, järjestettäisiin kansanäänestys valtiomuodosta.[7]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlantilaiset torjuivat kansanäänestyksessä itsenäisyyden.[8] Lopullisissa tuloksissa 55,3 prosenttia skotlantilaisista oli itsenäistymistä vastaan ja 44,7 prosenttia sen puolella. Kaikkiaan äänioikeuttaan käytti yli 3,6 miljoonaa skottia, joten äänestysprosentiksi muodostui 84,6.[9] Sekä Skotlannin pääministeri Alex Salmond että itsenäisyyttä vahvasti ajanut Skotlannin kansallispuolue myönsivät tappion jo ennen viimeisen vaalipiirin tulosten varmistumista.[10][11]

Vaihtoehto Kannatus
Äänet Osuus
Yhteensä
1. Kyllä itsenäisyydelle 1 617 989 44,7 %
2. Ei itsenäisyydelle 2 001 926 55,3 %
Hylätyt äänet 3 429 0,09 %
Lähteet:[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valpola, Auli: "Skotlannin hinnasta puhkesi riita" Kauppalehti. 29.5.2014.
  2. Kokkonen, Yrjö: Skotlannin itsenäisyysäänestyksestä päästiin sopuun Yle Uutiset. 10.10.2012. Yleisradio. Viitattu 16.10.2012.
  3. Scottish parliament votes to hold new independence referendum euronews. 29.1.2020. Viitattu 5.2.2020. (englanniksi)
  4. Vasama, Tanja: Itsenäisyysäänestyksen voittajat Helsingin Sanomat. 3.1.2013.
  5. a b Tanja Vasama: Skotlanti äänestää itsenäisyydestä 2014 (Archive.org) Helsingin Sanomat. 15.10.2012. Sanoma. Viitattu 16.10.2012.
  6. Skotlantilaiset äänestävät eliittiä vastaan 31.8.2014. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 17.9.2014.
  7. a b Minna Pye, Hajoaako kuningaskunta? Tästä on kyse Skotlannin äänestyksessä, Yle uutiset 16.9.2014. Päivitetty 18.9.2014
  8. a b Tiina Forsberg, Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden Yle uutiset 19.9.2014
  9. Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden – Yle Uutiset seurasi hetki hetkeltä, Yle uutiset (Archive.org, arkistoitu 30.11.2014)
  10. Teemu Hallamaa, Skotlannin pääministeri myönsi tappion Yle 19.9.2014
  11. Teemu Hallamaa, Itsenäisyyttä ajanut Skotlannin kansanpuolue myöntää tappion Yle 19.9.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]