Skellefteån rata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skelletebanan
Perustiedot
Reitti BastuträskRönnskärsverken
  Skelleftehamns ÖvreSkelleftehamns Nedre
  SlindBoliden (purettu)
Rakennettu 1909–1912
Avattu 1912
Omistaja Ruotsin valtio
Ylläpitäjä Trafikverket
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Green Cargo
Tekniset tiedot
Pituus 66 km
Raiteiden lkm yksiraiteinen
Raideleveys 1 435 mm
Sähköistys kyllä
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Bastuträsk, Skelleftehamns Övre [1]
Ohjauskeskus Boden
Suojastus ei
Kulunvalvonta ei [2]
Aiheesta muualla
Järnväg.net: Banguide

Skellefteån rata (ruots. Skelleftebanan) on Ruotsin rataverkkoon kuuluva rataosa Bastuträskistä Bräcke–Boden-radalta Skellefteån kautta Skelleftehamniin. Rataosan pituus on 66 kilometriä, se on sähköistetty ja yksiraiteinen, mutta sitä ei ole varustettu kulunvalvontalaittein eikä rataa ole kauko-ohjattu Bastuträskiä ja Skelleftehamns övren liikennepaikkoja lukuun ottamatta. Rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.[2][1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatie Bastuträskistä Skellefteån kautta Kallholmenin uuteen satamaan vihittiin käyttöön kolme vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen syyskuussa 1912, ja seuraavana vuonna rataa jatkettiin kilometrillä nykyiselle Skelleftehamns Nedren liikennepaikalle.[2]

Alkuvuosina radan liikenne oli vähäistä, eivätkä sen tulevaisuudennäkymät olleet hyviä. Vuonna 1924 kaivosyhtiö Boliden käynnisti kaivaukset noin 30 kilometrin päässä Skellefteån luoteispuolella, ja perusti rikastamon Skelleftehamnin Rönnskäriin. Ensimmäisinä vuosina kaivoksesta louhittu raakamalmi kuljetettiin kuorma-autoilla Skellefteån radan varteen, jossa se siirtokuormattiin junaan vietäväksi Ronnskäriin.[2]

Statens Järnvägar ja kaivosyhtiö kuitenkin päättivät pian, että kaivostoiminnan laajuus vaati 24 kilometrin mittaisen sivuradan rakentamista Skellefteån radalla sijaitsevasta Slindistä Bolidenin kaivokselle. Sivuradan rahoitti suurelta osin SJ joka myös hoiti liikennöinnin, mutta sivuradan omisti kaivosyhtiö. Rata valmistui vuonna 1929 yhtä aikaa Skelleftehamnista Rönnskäriin johtavan uuden kahden kilometrin pituisen radan kanssa.[2]

Kaivoksen avaaminen kasvatti koko radan liikennemääriä sekä henkilö- että tavaraliikenteessä, ja vuonna 1943 aloitettiin henkilöliikenne Bolidenin sivuradalla.[2]

Malminkuljetukset Bolidenin ja Rönnskärin välillä jatkuivat aina vuoteen 1991 saakka, jonka jälkeen vähentynyt malmiliikenne hoidettiin kuorma-autoliikenteenä. Rataosuus Boliden–Slind purettiin pian tämän jälkeen.[2]

Radalla liikennöitiin vilkkaimpina aikoina paikallisjunilla sekä Bastuträskin ja Skellefteån keskustan, että Skellefteån ja Rönnskärsverketin välillä. Parhaimmillaan Skellefteån ja Rönnskärin välisellä 19 kilometrin pituisella rataosuudella oli henkilöliikenteen käytössä kolme väliasemaa sekä 18 seisaketta. Kiskobussit tulivat liikenteeseen 1930- ja 1940-luvuilla. Vuonna 1945 otettiin myös käyttöön suora makuuvaunuyhteys Tukholmasta Skelleftehamns Övreen. Paikallisliikenne alkoi kuitenkin vähetä 1950-luvulla. Lopullisesti rataosan henkilöliikenne lakkautettiin kokonaan vuonna 1990.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Trafikverket: ”Bastuträsk – Skelleftehamns Övre”, Linjebok (Boden), s. 191. Trafikverket, 2011. (ruotsiksi)
  2. a b c d e f g h Bastuträsk-Skellefteå-Skelleftehamn-Rönnskärsverken Järnväg.net. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 6.1.2010. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thore Sjögren, Rolf Forslund: Skelleftebanan och Bolidens järnvägar. Tukholma: Svenska Järnvägsklubben, 2000. ISBN 91-85098-88-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]