Sivuauringot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Huomattavan kirkkaat sivuauringot auringon molemmin puolin.

Sivuauringot ovat taivaalla Auringon molemmilla puolin näkyvät kaksi kirkasta, väriltään epämääräistä läikkää.[1] Sivuaurinkojen kirkkaus vaihtelee lähes huomaamattomasta häikäisevän kirkkaisiin ja ne ovat muodoltaan tyypillisesti pitkänomaisia kaventuen auringosta poispäin. Jääkide-esiintymän sijainnista riippuen toinen niistä voi olla kuitenkin myös toista kirkkaampi tai jompikumpi voi puuttua kokonaan.[2] Joskus sivuaurinkojen sisäreuna on punainen ja ulkoreuna sininen.[1]

Sivuauringot kuuluvat kaikkein tavallisimpiin haloilmiöihin.

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivuauringot syntyvät, kun auringonvalo kulkee sellaisen jääkidepilven läpi, jossa kiteet ovat kuusikulmaisen laatan muotoisia. Valon kulusta kiteessä johtuu, että sivuauringon sisäreuna on aina vähintään 22° päässä auringosta, mutta auringon noustessa korkeammalle taivaalla, sivuauringot työntyvät auringosta poispäin. Samalla niiden kirkkaus vähenee nopeasti.[3] Jos jääkiteet heiluvat ilmassa, sivuaurinko pitenee korkeussuunnassa kaarimaiseksi.[4] Laattamaiset kiteet aiheuttavat sivuaurinkojen lisäksi myös zeniitinympäristön kaaren sekä harvinaisia 120° sivuaurinkoja. Sivuaurinkojen välittömässä läheisyydessä taivaalla voivat näkyä 22° rengas ja horisonttirengas.

Joskus sivuaurinkoja voi näkyä myös Kuun ympärillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot, Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto, s. 261. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
  2. http://www.atoptics.co.uk/halo/parhelia.htm
  3. http://www.atoptics.co.uk/halo/dogalt.htm
  4. http://www.atoptics.co.uk/halo/dogfm.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]