Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus
| Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus | |
|---|---|
| Allekirjoitettu | 23. syyskuuta 1971 |
| Allekirjoituspaikka | Montreal, Kanada |
| Kielet | englanti, espanja, ranska, venäjä |
| Voimaantulopäivä | 26. tammikuuta 1973 |
| Osapuolet | |
| Osapuolet | 188 |
Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus (engl. Convention for the Suppression of Unlawful Acts against the Safety of Civil Aviation) on Montrealissa 23. syyskuuta 1971 solmittu kansainvälinen sopimus. Sopimuksella sen allekirjoittaneet valtiot takaavat kieltävänsä siviili-ilmailun turvallisuutta uhkaavat teot, kuten terrorismin, ja rankaisevansa niiden tekijöitä. Se astui voimaan kymmenen allekirjoittajamaan ratifioitua sen,[1] mikä tapahtui 26. tammikuuta 1973. Sopimuksen on vuoteen 2023 mennessä ratifioinut 188 valtiota.[2]
Sopimuksesta laadittiin kolme alkuperäiskappaletta, kukin neljällä kielellä: englanniksi, espanjaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Kappaleet talletettiin Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton hallitusten arkistoihin.[1] Kolmas kappale on sittemmin periytynyt Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjälle.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleissopimus kriminalisoi seuraavat tahalliset teot:[1]
- Väkivallanteko lennolla olevassa ilma-aluksessa olevaa henkilöä kohtaan, jos tämä on omiaan vaarantamaan ilma-aluksen turvallisuuden.
- Käytössä olevan ilma-aluksen tuhoaminen tai vahingoittaminen siten, että se tekee ilma-aluksen lentokyvyttömäksi tai on omiaan vaarantamaan sen turvallisuuden.
- Sellaisen laitteen tai aineen asettaminen tai asetuttaminen ilma-alukseen, joka saattaa tuhota sen, tehdä sen lentokyvyttömäksi tai on omiaan vaarantamaan sen turvallisuuden.
- Lennonvarmistuslaitteiden tuhoaminen tai niiden toiminnan häiritseminen, jos se on omiaan vaarantamaan lennolla olevien ilma-alusten turvallisuuden.
- Sellaisen tiedon antaminen, jonka tietää vääräksi ja joka vaarantaa lennolla olevan ilma-aluksen turvallisuuden.
- Kohtien 1–5 yrittäminen.
- Osallisuus tai avunanto kohtiin 1–6.
Sopimus koskee ainoastaan siviilikäytössä olevia ilma-aluksia eikä siten ulotu esimerkiksi tullin, poliisivoimien tai asevoimien käyttämiin ilma-aluksiin.[1]
Lisäpöytäkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleissopimusta täydennettiin Montrealissa 24. helmikuuta 1988 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla (Kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja, engl. Protocol for the Suppression of Unlawful Acts of Violence at Airports serving International Civil Aviation). Se kriminalisoi yleissopimuksessa kuvattujen tekojen kaltaiset kansainvälisen siviililentoliikenteen lentoasemiin kohdistuvat teot.[3] Lisäpöytäkirja astui voimaan 6. elokuuta 1989. Sen on ratifioinut 176 valtiota.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d 56/1973 – Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva YLEISSOPIMUS Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ a b Convention for the Suppression of Unlawful Acts against the Safety of Civil Aviation Signed at Montreal on 23 September 1971 (PDF) Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ 43/1998 – Kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Protocol for the Suppression of Unlawful Acts of Violence at Airports Serving International Civil Aviation, Supplementary to the Convention for the Suppression of Unlawful Acts against the Safety of Civil Aviation Signed at Montreal on 23 September 1971, Signed at Montreal on 24 February 1988 (PDF) Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)