Sirkka Heinonen
Sirkka Heinonen on suomalainen tulevaisuudentutkimuksen emeritaprofessori. Heinonen siirtyi vuonna 2020 eläkkeelle virastaan professorina Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa sekä keskuksen Helsingin toimiston johtajana.[1] Hän toimii edelleen keskuksen erityisasiantuntijana.[2] Heinonen on toiminut tulevaisuuden tutkimuksen alueella 1980-alkaen ja häntä on kuvailtu yhdeksi suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen keskeisistä henkilöistä sekä edelläkävijäksi ja keskeiseksi kehittäjäksi.[3][1] Hän on muun muassa kehittänyt tulevaisuusklinikka-metodia.[4]
Heinosen tutkimusalueita ovat olleet teknologian ennakointi, kestävän kehityksen ja osaamisen yhteiskunta, slow life, kaupunkien ja rakentamisen sekä liikenteen tulevaisuus, sosiaalinen media ja työn tulevaisuus.[5][6][7][8] Heinonen on muun muassa tutkinut etätyötä jo 1980-luvulta lähtien.[9][10][11]
Heinonen on myös vaikuttanut suomalaisen tulevaisuuspolitiikkaan muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen muodossa.[12]
Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinonen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1999. Hänen väitöskirjansa titteli oli Prometheus Revisited – Human Interaction with nature through Technology in Seneca.[13]
Heinonen työskenteli vuosina 1979-2007 Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa VTT:ssä, jonne hänen rekrytoitiin maisteriksi valmistumisensa jälkeen.[3] Heinosen tehtävänä oli muun muassa selvittää, miten tulevaisuudentutkimuksen tutkimusala voitaisiin tuoda Suomeen ja missä ja miten tulevaisuudentutkimusta tehtiin. Heinosen tekemien selvitysten pohjalta Suomeen muodostui alan ensimmäiset rakenteet.[3] Hän työskenteli johtavana tutkijana VTT:llä siirtyessään tulevaisuuden tutkimuksen keskuksen palvelukseen vuonna 2007.[14]
Heinonen on ollut mukana kansallisen ennakointiverkoston toiminnassa alusta alkaen ja toiminut aktiivisesti Tulevaisuuden tutkimuksen seurassa 1980-luvusta lähtien. Hän oli seuran puheenjohtaja 2012-2016 ja vuoden 2016 jälkeen varapuheenjohtaja, ja vuonna 2021 hänet valittiin seuran kunniajäseneksi.[10]
Vuonna 2005 Heinonen valittiin ensimmäisenä suomalaisena naisena Rooman klubin jäseneksi.[15] Hän on myös globaalin globaalin Millennium-projektin Helsingin noodin eli yhteistyöorganisaation, puheenjohtaja.[16]
Teoksia ja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luettelossa on valikoima Heinosen julkaisuja
- Heinonen, Sirkka et al.: ”Edelläkävijäanalyysi – sovelluksia aurinkoenergia-startupien, journalismin ja vastuullisten yritysten aloilta”, Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, s. 267–288. Artikkeli ammatillisessa kokoomateoksessa Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Turku: Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus. ISBN 978-952-249-562-4. Teoksen verkkoversio.
- Karjalainen Joni, Heinonen Sirkka, Taylor Amos: Mysterious faces of hybridisation: an anticipatory approach for crisis literacy. European Journal of Futures Research (EJFR), 2022, 10. vsk, nro 21. Springer. doi:http://dx.doi.org/10.1186/s40309-022-00207-5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- Heinonen Sirkka: ”Finnish and Nordic Futures Studies: Current insights and new voices”, Finnish and Nordic Futures Studies: Current insights and new voices, s. 280 -294. Vertaisarvioitu artikkeli kokoomateoksessa (A3). , 2021. ISBN 978-0-9857619-3-6. lisätietoa. (englanniksi)
- Ruotsalainen, Juho, Heinonen, Sirkka, Karjalainen, Joni, Parkkinen, Marjukka: Peer-to-peer work in the digital meaning society 2050. European Journal of Futures Research (EJFR), 2016, 4. vsk, nro 10. Springer. doi:10.1007/s40309. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- Heinonen, Sirkka, Ruotsalainen, Juho: Energy Futures 2030 - Toward the Neo-Growth paradigm of the Sixth-Wave Era. Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-952-249-150-3.
- Heinonen, Sirkka: Maaseudulle ekomoderni tulevaisuus. Luonnonvara, 2002, 1. vsk, s. 20-21.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b FT, prof. emerita Sirkka Heinonen kunniajäseneksi tutuseura.fi. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Sirkka Heinonen | University of Turku utu.fi. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c ennakoinnin uranuurtaja Futures Finland. 28.12.2022. Viitattu 2024-01-23 -FI.
- ↑ Aalto, Hanna-Kaisa, Heikkilä, Katariina, Keski-Pukkila, Pasi, Mäki, Maija, Pöllänen, Markus (toim.): Tulevaisuudentutkimus tutuksi - perusteita ja menetelmiä 2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Aikamme pirstaloituu ja huomiomme hukkuu, mutta luonnon rytmi voi tuoda tolkkua touhuun Yle Uutiset. 22.1.2017. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Maailma kaupungistuu: Joka vuosi rakennetaan kahdeksan uutta New Yorkia Yle Uutiset. 8.5.2014. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Raskas työ vaatii runsaat tauot Yle Uutiset. 19.2.2010. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Tulevaisuuden tutkijan työ ei ole kristallipalloon tuijottamista Yle Uutiset. 16.8.2012. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Etätyö on parasta osa-aikaisena Kaleva. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b FT, prof. emerita Sirkka Heinonen kunniajäseneksi Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ "Etätyö on työtä – ei epätyötä" IIt-viikko, llta-Sanomat. 29.4.2009. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Valtioneuvoston tulevaisuusselontekotyön kehittämismahdollisuuksia Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2007. 2.2.2007. Valtioneuvosto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Sirkka Heinosen väitöstilaisuus virtual.vtt.fi. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Sirkka Heinonen (Ph. D) Sustainable Development Futures. 4.4.2015. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Ensimmäinen suomalaisnainen Rooman klubin jäseneksi Kaleva. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Millenium-projektin Helsinki-noodi Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. Viitattu 23.1.2024.