Sinkkinitraatti
| Sinkkinitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Zn(NO3)2 |
| Moolimassa | 189,4 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 110 °C[1] |
| Tiheys | 2,067 g/cm3 (heksahydraatti)[2] |
| Liukoisuus veteen | 1,2 kg/l (25 °C)[2] |
Sinkkinitraatti (Zn(NO3)2) on sinkki- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa muiden sinkkiyhdisteiden valmistamiseen, peittana värjäyksessä ja analyyttisenä reagenssina.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa sinkkinitraatti on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdisteestä tunnetaan useita kidevedellisiä muotoja, kuten esimerkiksi di-, tri-, tetra-, heksa- ja nonahydraatit. Sinkkinitraatti liukenee erittäin hyvin veteen, ja liuos on hieman hapan. Aine liukenee myös etanoliin.[3][4]
Sinkkinitraattia valmistetaan sinkin, sinkkioksidin tai sinkkihydroksidin ja typpihapon välisellä reaktiolla.[3][4]
- Zn + 2 HNO3 → Zn(NO3)2 + H2
- ZnO + 2 HNO3 → Zn(NO3)2 + H2O
- Zn(OH)2 + 2 HNO3 → Zn(NO3)2 + 2 H2O
Sinkkinitraattia voidaan käyttää peittana tekstiilien värjäyksessä, analyyttisen kemian reagenssina ja happamana katalyyttinä.[4][5] Sinkkinitraattia voidaan käyttää myös lähtöaineena valmistettaessa sinkkioksidiohutkalvoja[6][7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sinkkinitraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 16.3.2022.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–100. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.3.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1197. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 989-990. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 679. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.3.2022). (englanniksi)
- ↑ E. Bacaksiz, M. Parlak, M. Tomakin, A. Özçelik, M. Karakız & M. Altunbaş: The effects of zinc nitrate, zinc acetate and zinc chloride precursors on investigation of structural and optical properties of ZnO thin films. Journal of Alloys and Compounds, 2008, 466. vsk, nro 1-2, s. 447-450. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Sujittra Kaenphakdee, Pimpaka Putthithanas, Supan Yodyingyong, Jeerapond Leelawattanachai, Wannapong Triampo, Noppakun Sanpo, Jaturong Jitputti & Darapond Triampo: Zinc Oxide Synthesis from Extreme Ratios of Zinc Acetate and Zinc Nitrate: Synergistic Morphology. Materials, 2022, 15. vsk, nro 2, s. 570. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2022. (englanniksi)