Sinisäiläkolibri
| Sinisäiläkolibri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kolibrit Trochilidae |
| Suku: | Säiläkolibrit Heliomaster |
| Laji: | furcifer |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Heliomaster furcifer |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sinisäiläkolibri (Heliomaster furcifer) on kolibreihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisäiläkolibri kasvaa noin 13 cm pitkäksi. Lajin sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Koiras on päästään ja selästään vihreä ja otsa on kiiltävän sinivihreä. Kurkussa on violetti tai vaaleanpunainen laikku ja niskassa on pitkiä sinisiä sulkia. Rinta ja vatsa ovat väriltään siniset. Naaras on selästään ruskehtavan vihreä ja päälaki on punaruskea. Vatsa naaraalla on valkoinen ja harmaantuu alaperää kohden. Linnun pyrstö on pitkä, haarautunut ja väriltään vihreä. Naaraalla pyrstön kärjet ovat valkoiset. Nokka on pitkä, hieman alaspäin kaartuva ja väriltään musta.[2][3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisäiläkolibria tavataan Brasilian etelä- ja keskiosista, Paraguaysta, Uruguaysta ja Argentiinasta. Satunnaisia havaintoja on myös Kolumbiasta ja Ecuadorista. Sen elinympäristöä ovat pääasiassa kosteat metsät ja metsien reunamaat, mutta sitä voidaan tavata myös savanneilta ja pensaikkomailta. Sinisäiläkolibrin ravintoa on pääasiallisesti kukkien mesi. Lajin pesimäkausi kestää marraskuulta maaliskuulle. Sinisäiläkolibri rakentaa kuppimaisen pesän kasvimateriaaleista ja naaras munii kaksi munaa.[1][2][3][4][5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Heliomaster furcifer IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Schuchmann, K.L., Boesman, P. & Kirwan, G.M.: Blue-tufted Starthroat (Heliomaster furcifer) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 180. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Robin Restall, Juan Freile: Birds of Ecuador, s. 262. Bloomsbury Publishing, 2018. ISBN 978-1-4081-0533-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 298. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Ber van Perlo: A Field Guide to the Birds of Brazil. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Blue-tufted Starthroat Heliomaster furcifer Neotropical Birds Online. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
| ||||||||||