Sinikka Siekkinen
Kirsti Sinikka Siekkinen (o.s. Hyyppä, s. 3. elokuuta 1943 Jyväskylä) on Yleisradion entinen toimittaja. Hän työskenteli Yleisradiossa sekä radiossa että televisiossa eri tehtävissä yhteensä 38 vuotta vuosina vuodesta 1968 vuoteen 2006, jolloin hän jäi eläkkeelle. Siekkisestä tuli Yleisradion ensimmäinen naispuolinen kirjeenvaihtaja, kun hänet nimitettiin Tukholmaan 1984[1].
Siekkiselle myönnettiin vuonna 2006 valtion journalistipalkinto pitkästä ja merkittävästä journalistisesta urasta. Perusteluissa sanotaan Siekkisen koko uransa ajan puolustaneen rohkeasti sukupuolten välistä tasa-arvoa ja nostaneen esiin havaitsemiaan epäkohtia.[2][3]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ylioppilas, Lapuan yhteislyseo 1962
- yo-merkonomi, Seinäjoen kauppaoppilaitos 1963
- yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto 1969
- Fellow`s Program CFIA, Harvardin yliopisto, Yhdysvallat 1992-93.
Työhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siekkisen työura alkoi Yleisradion Tv-uutisissa 1968 kotimaan reportterina, mutta parin vuoden jälkeen hän sai nimityksen ulkomaantoimittajaksi. Vahvan ruotsin kielen ansiosta Siekkisen erikoisalueeksi tulivat Pohjoismaat, ja hän teki useita reportaasimatkoja niin Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan kuin Islantiin. Työskennellessään Tukholman kirjeenvaihtajana 1984-1987 Siekkisen kautta leimasi Ruotsin silloisen pääministerin Olof Palmen murha.[1] Palattuaan kotitoimitukseen Siekkinen ryhtyi vetämään Radiouutisten päälähetystä Päivän peiliä. Välillä hän oli lainassa TV-1:n puolella toimittajana A-studiossa ja lauantaiaamun Kukkokiekuu-ohjelmassa. Opiskelut Harvardin yliopistossa Ylen koulutusrahaston suurstipendillä siivittivät uraa eteenpäin, nyt kirjeenvaihtajaksi Washingtoniin.[1] Yhdysvaltain presidenttinä oli Bill Clinton, jonka värikkäästä urasta Siekkinen raportoi kotimaahan. Kirjeenvaihtajan pesti kesti neljä vuotta vuodesta 1995 vuoteen 1999. Palattuaan kotimaahan Siekkinen työskenteli Radiouutisten politiikan toimituksessa ainoana naisena, mikä mahdollisti erityisesti hänen sydäntään lähellä olevien tasa-arvokysymysten seurannan ja raportoinnin.
Tv-dokumentit ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Norjan öljy ( Stavanger) 1974
- Erään yrityksen nousu ja tuho (Algots, Skellefteå) 1975
- Hyvinvoinnin kriisi ( Tanska ) 1977
- Valoa tunnelissa ( Italia) 1978
- Luvattu maa (Israel) 1981
- Vapaus vai sosialismi (Ruotsi ) 1986
- Viestinnän virrat, Kirjayhtymä 1990 (yhdessä Anja Arstila-Paasilinnan kanssa )
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siekkisen isä Paavo Hyyppä oli eteläpohjalaista talonpoikaissukua Lapualta, äiti Brita o.s. Björkman Pietarsaaresta suomenruotsalaisesta virkamiesperheestä. Kotona Lapuan Ruhan kylässä puhuttiin suomea, mutta kanssakäymisessä äidin puoleisen suvun kanssa ruotsin kieli tuli tutuksi.[1]
Siekkinen avioitui 1973 lastensuojeluohjaaja Esa Siekkisen (er. 1984) kanssa, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Toinen heistä kuoli tapaturmaisesti puolitoistavuotiaana[1].
Sinikka Siekkisen koti on ollut vuodesta 1974 lähtien vanha rintamamiestalo Helsingissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kinnunen, Helena: Toimittajan pitäisi olla fiksu (Siekkisen 60-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat. 3.8.2003. Viitattu 19.7.2018.
- ↑ Valtion journalistipalkinto myönnettiin neljälle Turun Sanomat. 16.6.2006. Arkistoitu 19.7.2018. Viitattu 19.7.2018.
- ↑ Yleisradion toimittajalle journalistipalkinto Yle Uutiset. 15.6.2006. Viitattu 19.7.2018.
|
