Simonetta Sommaruga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simonetta Sommaruga

Simonetta Sommaruga (s. 14. toukokuuta 1960, Zug) on sveitsiläinen poliitikko ja 1. lokakuuta 2010 lähtien Sveitsin liittoneuvoston jäsen. Puoluetaustaltaan hän on sosiaalidemokraatti ja seuraa maan hallituksessa puoluetoveriaan Moritz Leuenbergeriä. 22. syyskuuta 2010 pienestä kamarista, eli senaatista, suuren kamarin äänestyksellä liittoneuvostoon valitun Sommarugan valinta oli historiallinen, sillä tuon jälkeen Sveitsin hallitus on ensimmäistä kertaa maan historiassa naisenemmistöinen.[1]

Valinta oli myös siinä mielessä historiallinen, että vaikka parlamentti valitsi Simonetta Sommarugan viestintä-, liikenne ja energiaministeriksi, liittoneuvoston kolme muuta naisministeriä muuttivat vastuita niin että Sommarugasta tuli oikeusministeri, vastoin hänen tahtoaan, mikä aiheutti Sveitsissä lyhyen poliittisen skandaalin vuonna 2010, sillä perinteisesti oikeusministeriksi on valittu lakimieskoulutusta saanut henkilö.

Sommaruga kävi lukion Bernissä ja opiskeli kolme vuotta pianonsoittoa Sveitsissä Luzernissa. Osallistuttuaan Kaliforniassa sekä Roomassa yliopistoissa lukuvuoden 1983–84 opetukseen hän työskenteli naisten turvakodissa Fribourgin kantonissa. Vuosina 1988–91 Sommaruga opiskeli englantia ja espanjaa Fribourgin yliopistossa Sveitsissä suorittamatta tutkintoa. Sosiaalidemokraattisen puolueen aktiivijäsenyyden myötä Sommaruga työskenteli Sveitsin kuluttajasuojayhdistyksessä 1993 alkaen ja toimi sen puheenjohtajana vuodesta 2000. Vuosina 1997–2005 Sommaruga toimi Bernin kyljessä olevan Könizin kunnan kunnanhallituksessa vastaten kunnan palo-ja pelastustoimesta. Ennen ministeriyttään Sommaruga oli mm. Slow Food Schweiz -liikkeen jäsen sekä Bernin Bärenpark (karhupuiston) hallituksen jäsen. Lähde Sveitsin liittoneuvoston oikeus- ja poliisiosaston kotisivu.

Sommarsuga on naimisissa kirjailija Lukas Hartmannin kanssa. He asuvat Spiegelissä lähellä Berniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naiset enemmistönä ensikertaa Sveitsin hallituksessa 22. syyskuuta 2010. Yle.fi. Viitattu 22. syyskuuta 2010.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gurtenmanifest für eine neue und fortschrittliche SP-Politik (yhdessä Henri Huberin, Tobias Kästlin ja Wolf Linderin kanssa). Gurten, 10. toukokuuta 2001
  • Für eine moderne Schweiz. Ein praktischer Reformplan (yhdessä Rudolf H. Strahmin kanssa). Nagel & Kimche, München 2005, ISBN 3-312-00356-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]