Simon Trieriläinen
Pyhä Simon Trieriläinen (n. 960 Syrakusa – 1. kesäkuuta 1035 Trier) oli bysanttilainen munkki, joka eli viimeiset vuotensa erakkona Trierin kaupunginportissa (Porta nigra). Hänen muistopäivänsä on 1. kesäkuuta.[1]
Hagiografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Simon Trieriläisen elämä tunnetaan hyvin, sillä hänen ystävänsä apotti Eberwinus kirjoitti hänestä pyhimyselämäkerran. Simon syntyi Syrakusassa 960-luvulla. Kaupunki oli vuodesta 878 ollut muslimien hallussa. Simonin isä oli kreikkalainen kristitty, joka lähetti poikansa käymään koulua Konstantinopolissa sen jälkeen, kun tämä oli täyttänyt seitsemän vuotta. Konstantinopolissa Simon näki pyhiinvaeltajia matkallaan Pyhälle maalle. Se sai myös Simonin kiinnostumaan asiasta. Vartuttuaan hän vietti Pyhällä maalla pitkiä aikoja, joiden kuluessa hänen kutsumuksensa voimistui. Simon toimi pyhiinvaeltajien oppaana, erakkona Jordan-joella, nimitettiin Betlehemin Pyhän Marian luostarin diakoniksi, siirtyi Siinainvuoren Pyhän Katariinan luostariin ja eli erakkona Punaisen meren rannoilla. [2]
Pyhän Katariinan luostarin apotti lähetti Simonin Roueniin hakemaan Normandian herttua Richardin lupaamaa lahjoitusta luostarille. Merirosvot hyökkäsivät Simonin kimppuun Niilillä, mutta hän sai suojaa paikallisesta kylästä. Myöhemmin Antiokiassa hän kohtasi Trieristä ja Lorrainista tulleita pyhiinvaeltajia, joiden seuraan hän liittyi näiden paluumatkalla. Hänet pidätettiin Belgradissa epäiltynä Bysantin vakoilijaksi, jolloin hän menetti matkaseuransa. Simon pääsi Roueniin, mutta Richard oli sillä välin kuollut, eikä hänen jälkeläisiään kiinnostanut Pyhän Katariinan luostarille annettava lahjoitus. Simon lähti tapaamaan entisiä matkakumppaneitaan ja liittyi lopulta Trierin arkkipiispan Poppon johtamaan retkikuntaan Pyhälle maalle. [2]
Simon palasi Pyhältä maalta takaisin Trieriin ja asettui arkkipiispan siunauksella erakoksi vanhaan roomalaiseen kaupunginporttiin Porta nigraan. Hagiografian mukaan hän eli loppuelämänsä suljettuna portin yläkerrokseen. Hänestä tuli koko kaupungin tuntema henkilö. Simon koettiin kuitenkin ulkopuoliseksi, ja Eberwinus kertoo, että kun Mosel-joki tulvi, asukkaat syyttivät siitä Simonia ja olisivat halunneet kivittää hänet kuoliaaksi. [2]
Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Simon korkeassa iässä kuoli, kaupungin papisto arkkipiispan johdolla pyysi paavi Benedictus IX:ä julistamaan hänet pyhimykseksi. Simon kanonisoitiin nopeasti, ja hänestä tuli vasta järjestyksessä toinen paavin virallisesti julistama pyhimys. Simon haudattiin Porta nigraan, josta tehtiin kirkko.[2]
Simonin pyhäinjäännöksiin kuuluvat hänen hattunsa, joka oli tehty kamelinkarvasta ja auttoi päänsärkyyn sekä hänen kreikankielinen breviarionsa. Molemmat ovat esillä Trierin katedraalin aarrekammiossa. Simonin kultissa hänet kuvattiin pitkäpartaisena miehenä, mikä poikkesi tavasta kuvata länsieurooppalaisia pyhimyksiä. Simon yhdisti läntistä kristikuntaa itäiseen maailman, mistä myös kristinusko oli peräisin.[2]
Trierin arkkipiispan Poppon yrityksistä huolimatta Simonin kultti levisi vain Trierin lähiympäristöön. Hänen tekemiensä ihmeiden määrä kuitenkin kasvoi seuraavien viidenkymmenen vuoden kuluessa, ja elämäkertateos Vita et miracula s. Symeonis levisi keskiajan kuluessa laajalle, sillä noin kuusikymmentä kopiota siitä on säilynyt 1000- ja 1100-luvuilta. Kiinnostus hagiografiaa kohtaan johtui luultavasti sen eksoottisista Pyhän maan kuvauksista.[2]
Kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä on tutkinut Simon Trieriläisen elämää ja kulttia väitöskirjassaan 2002.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikkilä, Tuomas: Vita s. Symeonis Treverensis. Ein hochmittelalterlicher Heiligenkult im Kontext. Väitöskirja. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 2002. ISBN 951-41-0925-2. (saksaksi)
- Heikkilä, Tuomas: Between East and West: The Many Uses of the Life of St. Symeon of Trier. Teoksessa "Travelling through Time. Essays on Honour of Kaj Öhrnberg. Toim. Sylvia Akar, Jaakko Hämeen-Anttila & Inka Nokso-Koivisto, s. 121-134. Suomen Itämainen Seura, 2013.
- Simeon von Trier Ökumenisches Heiligenlexikon. Viitattu 10.12.2020.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
