Silta (vuoden 1959 elokuva)
| Silta | |
|---|---|
| Die Brücke | |
 |
|
| Ohjaaja | Bernhard Wicki |
| Käsikirjoittaja |
Bernhard Wicki Karl-Wilhelm Vivier |
| Perustuu | Manfred Gregorin romaaniin |
| Tuottaja |
Hermann Schwerin Jochen Schwerin |
| Säveltäjä | Hans-Martin Majewski |
| Kuvaaja | Gerd von Bonin |
| Leikkaaja | Carl Otto Bartning |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Länsi-Saksa |
| Ensi-ilta | 1959 |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Silta on Bernhard Wickin vuonna 1959 ohjaama sodanvastainen saksalainen elokuva. Elokuva perustuu 1958 ilmestyneeseen Manfred Gregorin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Kirja itse perustuu Gregorin omiin kokemuksiin sodasta, hänen palveltuaan länsirintamalla toisen maailmansodan lopulla Saksan puolella.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen maailmansota lähenee loppuaan, ja Hitler-Jugendista värvätään nuoria poikia armeijaan. Pieni saksalaiskylä saa tietää olevansa saksalaisjoukkojen vetäytymisreitin varrella. Kylän viereisen joen yli johtavaa siltaa käsketään puolustamaan seitsemän noin 16-vuotiasta poikaa. Alikersanttinsa paettua (joutui sotapoliisin ampumaksi) pojat näkevät kuinka haavoittuneet saksalaisjoukot ylittävät sillan. Nuorin pojista, Sigi, kuolee yhdysvaltalaislentokoneen tulittaessa siltaa konekiväärein. Sigi, jota muut kiusaavat hänen pelkonsa vuoksi, seisoo asennossa koneen lentäessä ohitse. Viimeisenä sillan ylittää saksalainen kenraali. Hän käskee poikia muodostamaan puolustusasemat, käskien taistelemaan viimeiseen hengenvetoon asti sanoen: ”Jokainen joka puolustaa yhtä neliömetriä, puolustaa Saksaa.” Yhdysvaltalaisjoukkojen saapuessa pojat käyvät puolustustaisteluun, tuhoten muun muassa kaksi M4 Sherman -panssarivaunua. Pojat kuitenkin kuolevat yksi kerrallaan, ja amerikkalaisten vetäydyttyä poikia on enää kolme jäljellä. Yksi heistä kuolee otettuaan laatikosta varmistamattoman panssarinyrkin, räjäyttäen itsensä ilmaan. Kaksi pojista saapuu sillalle, jossa pioneerit panostavat sitä räjäyttämistä varten. Pojista fanaattisin, Hans, joukon johtaja, ei kuitenkaan anna räjäyttää siltaa jonka vuoksi kaikki hänen ystävänsä ovat kuolleet. Hän yrittääkin ampua pioneerien johtajan. Lähtiessään pioneerit jättävät sillan ehjäksi, mutta ampuvat Hansin. Enää jäljelle siis jäi seitsemästä pojasta vain yksi.
Juuri ennen elokuvan lopputekstejä esiintyy kirjoitus: ”Tämä elokuva perustuu tositapahtumiin huhtikuun 27. päivänä 1945. Taistelu oli niin mitätön, ja hyödytön, ettei siitä ole mainintaa missään muualla.”
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Folker Bohnet | … | Hans Scholten |
| Fritz Wepper | … | Albert Mutz |
| Michael Hinz | … | Walter Forst |
| Frank Glaubrecht | … | Jürgen Borchert |
| Karl Michael Balzer | … | Karl Horber |
| Volker Lechtenbrink | … | Klaus Hager |
| Günther Hoffmann | … | Sigi Bernhard |
| Edith Schultze-Westrum | … | äiti Bernhard |
| Günter Pfitzmann | … | Unteroffizier Heilmann |
Uudelleenfilmatisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva uudelleenfilmatisoitiin värillisenä versiona vuonna 2008. Versio on jakanut elokuvan fanien mielipiteitä.