Silkkivyökääpä
| Silkkivyökääpä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Trametes versicolor |
||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
| Coriolus versicolor,
Polyporus versicolor |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Silkkivyökääpä Wikispeciesissä Silkkivyökääpä Commonsissa |
Silkkivyökääpä (Trametes versicolor) on vyökääpien sukuun kuuluva laji. Se ei ole myrkyllinen, mutta ei myöskään hyvä ruokasieni. Silkkivyökääpä on valkolahottaja, sillä se pystyy hajottamaan ligniiniä sekä tuottamaan entsyymejä, jotka hajottavat myös muita vaikeasti hajoavia yhdisteitä, kuten pentakloorifenolia. Tämän vuoksi silkkivyökääpää voidaan käyttää puhdistettaessa esimerkiksi puunkäsittelyaineista saastuneita saha-alueita. Silkkivyökääpä hajottaa pentakloorifenolia tehokkaasti eikä se tuota myrkyllisiä kloorianisoleja, joita jotkut valkolahosienet saattavat muodostaa kloorifenoleista.
Sisällysluettelo
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itiöemä on ohut, reunoiltaan valkoinen ja muuten harmaavyöhykkeinen. Se on silkkimäisen kiiltävä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silkkivyökääpää esiintyy rantalepikoissa ja lehdoissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jarkko Korhonen, Pirjo Penkkimäki: ”Silkkivyökääpä”, Suomalainen sienikirja, s. 171. Helsinki: Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-220-515-5.
