Silkkimatkija
| Silkkimatkija | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Matkijat Mimidae |
| Suku: | Melanoptila |
| Laji: | glabrirostris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanoptila glabrirostris |
|
| Katso myös | |
Silkkimatkija (Melanoptila glabrirostris)[2] on matkijoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silkkimatkija kasvaa 19–21 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin hyöhenpuku on kauttaaltaan musta. Selässä on violetti ja siivissä vihreä kiilto. Silkkimatkijasta tunnetaan myös leukistisia valkoisia populaatioita.[3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silkkimatkijaa tavataan Jukatanin niemimaalta Meksikosta, Belizestä ja Guatemalasta. Lajin elinympäristöä ovat metsät, metsien reunamaat ja pensaikot. Se liikkuu tavanomaisesti yksin tai pareittain. Silkkimatkija rakentaa kuppimaisen pesän puuhun tai pensaaseen, ja naaras munii kaksi sinistä munaa.[1][3][4][5]
Silkkimatkija kannan kooksi arvioidaan alle 50 000 täysikasvuista yksilöä. Kantaa uhkaa elinympäristön häviäminen hakkuiden vuoksi ja pesäloiset kuten pitkäpyrstöturpiaali.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Melanoptila glabrirostris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Silkkimatkija – Melanoptila glabrirostris Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 442. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.8.2023). (englanniksi)
- ↑ a b H. Lee Jones: Birds of Belize, s. 202. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-70164-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.8.2023). (englanniksi)
- ↑ a b David Brewer: Wrens, Dippers and Thrashers, s. 209. A&C Black, 2010. ISBN 978-1-4081-3552-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.8.2023). (englanniksi)