Sheila Nelson
Sheila Nelson (5. maaliskuuta 1936 – 16. marraskuuta 2020) oli brittiläinen musiikkipedagogi, viulisti ja säveltäjä.[1]
Nelson soitti Englannin kamariorkesterin, Royal Philharmonic Orchestran ja Menuhin-orkesterin kanssa. Hän tuli parhaiten tunnetuksi pedagogina ja sävelsi paljon myös pedagogista musiikkia. Hän opiskeli Royal College of Musicissa ja sai musiikin kandidaatin arvon Lontoon yliopistosta. Hän suoritti lisää opintoja Birminghamin yliopistossa sekä Tanskassa ja oli Royal Academy of Musicin kunniajäsen (HonRAM). Nelson oli saanut mainetta opetustyöstään jo vuonna 1976, jolloin meni Churchill-stipendin turvin Yhdysvaltoihin opiskelemaan Paul Rollandin opetusmetodeja.[1] Ennen tätä hän oli ollut Suzuki-menetelmän seuraaja.[2] Palattuaan kotimaahansa hän sai Sisä-Lontoon opetustoimelta kutsun johtamaan jousiprojektia Lontoon Tower Hamletsiin. Sen yhteydessä opettajien ryhmät antoivat kokonaisille luokille jousiopetusta osana normaaleja koulun lukujärjestyksiä. Tämä ainutlaatuinen malli tuli kuvatuksi kuusiosaisessa dokumenttisarjassa ja sai kansainvälistä huomiota osakseen.[1]
Nelson oli mukana kirjoittamassa Essential String Method -teosta, jossa opetetaan myös muusikkoutta teknisten taitojen ohella. Nelson laati kustantajalleen Boosey & Hawkesille paljon musiikkiohjeistus- ja -ohjelmistoteoksia. Hän matkusti maailmanlaajuisesti opettajana ja workshop-järjestäjänä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Boosey & Hawkes: Sheila Nelson
- ↑ Elbow Music: How Sheila Nelson made me love the violin (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
