Sergei Solovjov (historioitsija)
Sergei Mihailovitš Solovjov (ven. Серге́й Миха́йлович Соловьёв; 5. toukokuuta (J.: 17. toukokuuta) 1820 Moskova – 4. huhtikuuta (J.: 16. huhtikuuta) 1879 Moskova) oli venäläinen historioitsija.[1]
Solovjov valmistui vuonna 1842 Moskovan yliopistosta historia pääaineenaan ja aloitti samassa paikassa apulaisprofessorina 1845. Vuonna 1850 hänet ylennettiin professoriksi, ja hän jatkoi virassa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1877. Virka-arvoltaan hän oli salaneuvos. Hän opetti keisarin poikia Nikolai Aleksandrovitšia ja tulevaa Aleksanteri III:ta. Solovjovin maine perustuu 29-osaiseen Venäjän historia -teossarjaan, joka ilmestyi vuosina 1851–1879.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sergey Mikhaylovich Solovyov Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.3.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Solovjov Wikimedia Commonsissa
- Сергей Михайлович Соловьев (Sergei Solovjov): История России с древнейших времен в 15 кн. ISBN 9785170021420. Сайт Военная литература. Verkkoversio (venäjäksi)
