Sergei Aleksašenko
Sergei Aleksašenko (ven. Сергей Алексашенко; s. 1959) on venäläinen taloustieteilijä, liikemies ja entinen poliitikko.[1][2]
Aleksašenko valmistui Moskovan valtionyliopiston taloustieteen laitokselta vuonna 1986 ja sai taloustieteessä filosofian tohtorin arvon vuonna 1989. Hän oli tutkijana Neuvostoliiton tiedeakatemian alaisessa Ekonomis-matemaattisessa keskusinstituutissa vuosina 1986–1989. Hän oli johtava asiantuntija Neuvostoliiton talousreformikomissiossa tammikuusta 1990 huhtikuuhun 1991. Aleksašenko oli Venäjän federaation varafinanssiministeri vuosina 1993–1995 ja Venäjän keskuspankin ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 1995–1998. Hän istui hallituksen jäsenenä myös Sberbankissa, VTB:ssa, Evrofinance Mosnarbankissa ja Pariisin Eurobankissa.[1]
Aleksašenko oli Interrosin varajohtaja vuodesta 2000 ja johtaja vuodesta 2004. Vuosina 2006–2008 hän johti Merrill Lynchin Venäjän-haaraa. Vuosina 2008–2015 hän oli Moskovan talouskorkeakoulun makrotaloustieteellinen tutkimusjohtaja. Aleksašenko oli vuosina 2011–2012 Yhdistyneen viljayhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimi myös muun muassa Aeroflotin hallituksessa.[1] Sittemmin hän on muuttanut Yhdysvaltoihin.[3] Aleksašenko joutui käytännössä maanpakoon ajauduttuaan Vladimir Putinin hallinnon epäsuosioon.[3] Vuonna 2013 hänestä tuli Brookings Institutionin vanhempi tutkija.[1] Hänellä oli aiemmin tutkimusresidenssi Carnegie Moscow Centerissä, jossa hän keskittyi tutkimaan Venäjän integraatiota maailmantalouteen ja sen elpymistä globaalista finanssikriisistä. Hän on kirjoittanut monia artikkeleita Venäjän taloudesta. Vuonna 1999 ilmestyi teos Battle for the Ruble.[2] Vuonna 2018 Aleksašenko julkaisi kirjan Putin’s Counterrevolution, jossa hän kritisoi Putinia demokratian edellytysten tukahduttamisesta, ennestään hauraan omaisuudensuojan heikentämisestä ja yksityisiä investointeja huomattavasti vähentäneestä politiikasta.[4]
Aleksašenko on kritisoinut Venäjän Ukrainassa aloittamaa täysimittaista sotaa. Hänet luokiteltiin Venäjällä ulkomaiden agentiksi. Lisäksi vuonna 2023 Venäjän sisäministeriö asetti hänet etsintäkuulutettujen listalle.[3] Aleksašenko liittyi Venäjältä maanpakoon lähteneiden vaikuttajien perustamaan Venäjän sodanvastaiseen komiteaan.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sergey Aleksashenko Open University, viitattu 17.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Sergei Aleksashenko Carnegie Endowment, viitattu 17.8.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Russia Places Former Central Banker Aleksashenko On Wanted List Radio Free Europe/Radio Liberty 18.11.2023, viitattu 17.8.2024 (englanniksi)
- ↑ Putin’s Counterrevolution Brookings, viitattu 17.8.2024 (englanniksi)
- ↑ The Russian Anti-War Committee Organizes Food and Medical Supplies Delivery to Ukraine True Russia, viitattu 16.8.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
