Serbian ruhtinaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Serbian ruhtinaskunta
Кнежевина Србија
1830–1882
Flag of Serbia (1835–1882).svg COA of Principality of Serbia.svg
lippu vaakuna

Principality of Serbia in 1878 EN.png
Serbian ruhtinaskunta vuonna 1878

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Pääkaupunki Belgrad
Uskonnot ortodoksisuus
Kieli serbia
Edeltäjä Osmanien valtakunta
Seuraaja Serbian kuningaskunta

Serbian suuriruhtinaskunta, (serb. Кнежевина Србија) oli vuosina 1830–1882 olemassa ollut valtio. Se syntyi Osmanien valtakunnan vasallina Venäjän–Turkin sodan jälkeen 1830. Ruhtinaskunta käytännössä itsenäistyi 1867, mutta valtio tunnustettiin vasta Turkin sodan jälkeen 1878. Lopulta ruhtinaskunnasta muodostettiin Serbian kuningaskunta 1882.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbialaiset tekivät kaksi suurta kansannousua 1800-luvun alkupuolella Karađorđen ja Miloš Obrenovićin johdolla.[1] Osmanit myöntyivät rauhaan serbien kanssa vuonna 1817, jolloin Obrenović sai ruhtinaan arvonimen ja määräysvaltaa serbien alueille.[2]

Venäjän–Turkin sodan jälkeen 1830 osmanien oli myönnettävä autonominen asema Serbialle. Venäjän keisarikunta takasi Serbian suojeluksen, vaikka uusi valtio pysyikin osana Osmanien valtakuntaa.[1] Vuonna 1833 ruhtinaskuntaan liitettiin lisää serbien asuttamia aluita.[2]

Obrenović hallitsi uutta valtiota yksinvaltiaana, mikä johti kapinaan vuonna 1835 ja maan ensimmäisen perustuslain kirjoittamiseen. Venäjä ja Osmanien valtakunta pitivät perustuslakia liian liberaalina, joten se kumottiin nopeasti. Vuonna 1838 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jolloin Serbiasta tuli perustuslaillinen monarkia.[3][2]

Miloš Obrenović luopui kruunusta vuonna 1839 poikansa Milan Obrenović II:n hyväksi. Milan kuitenkin kuoli pian, joten Milošin toinen poika Mikael Obrenović nousi ruhtinaaksi. Mikael syrjäytettiin vuonna 1842 ja ruhtinaaksi valittiin Karađorđen poika Aleksanteri Karađorđević. Aleksanteri osoittautui heikoksi johtajaksi ja Serbian hallitus kutsui Milošin takaisin ruhtinaaksi vuonna 1858. Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin ja Mikael Obrenović peri kruunun toistamiseen.[4]

Vuonna 1867 Serbia saavutti käytännössä itsenäisyyden, kun osmanien sotilaat vedettiin pois maasta. Mikael salamurhattiin 1868 ja ruhtinaaksi valittiin Obrenović-suvun viimeinen elossa oleva mies, alaikäinen Milan Obrenović IV.[3] Vuonna 1877 syttyi Osmanien valtakunnan ja Venäjän välille Turkin sota, jossa Serbia liittyi Venäjän puolelle. Sodan jälkeen 1878 kansainvälinen yhteisö tunnusti Serbian itsenäisyyden. Vuonna 1882 Serbiasta tuli kuningaskunta hallitsijanaan Milan I.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 129. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  2. a b c Miloš Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)
  3. a b Serbia, Tietosanakirja osa 8
  4. The History of Serbia's Royal Family Culture Trip. Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)