Seeprapeippo
| Seeprapeippo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Loistopeipot Estrildidae |
| Suku: | Seeprapeipot Taeniopygia |
| Laji: | guttata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Taeniopygia guttata |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Seeprapeippo (Taeniopygia guttata) on pieni kirkasvärinen loistopeippojen heimoon kuuluva varpuslintu, joka on erittäin suosittu lemmikkieläin lemmikkilintuna. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1817.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 10 cm ja paino noin 10 g. Koiras on hyvin kirkasvärinen: päälaki ja niska ovat kyyhkynharmaat, posket ruskeat, nokka punainen, nokan ja posken välissä valkoinen raita mustien juovien välissä, kurkku raidallinen, rinnassa musta poikkivyö, vatsa valkoinen, koivet punertavat, kylki ruskea valkein täplin, selkä ja siiven päälliset tummat, sekä pyrstö musta valkoisin täplin. Naaras on vaatimattomamman värinen: yleisväritys harmaanruskea, vatsapuoli vaaleampi, nokka ja koivet punertavat ja naamassa mustavalkoinen kuvio.
Tavallinen ääni on nasaali tööttäys. Koiras laulaa yksinkertaista rullaavaa säettä, joka on kuin vieterin vetämistä. Pari seurustelee keskenään hiljaisilla kutsuäänillä.
Seeprapeipot ovat vilkkaita ja seurallisia. Luonnossa ne liikkuvat suurina parvina, ja häkkioloissakin ne voivat parhaiten, jos niitä on pieni parvi. Vähintään kuitenkin 2 lintua, mielellään koiras ja naaras. Yksinäinen seeprapeippo on epäluonnollinen tapaus, eikä yksinäinen lintu elä kauan häkkioloissa.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seeprapeiposta tunnetaan 2 alalajia. Nimialalaji guttata pesii Indonesian saaristossa ja castanotis lähes koko Australiassa. Maailman seeprapeippopopulaation koko on kymmeniä miljoonia yksilöitä.
Lemmikkilintuina niitä pidetään kaikkialla. Valtaosa lemmikkinä pidettävistä seeprapeipoista on nykyisin tarhattuna syntyneitä.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seeprapeipot elävät pensaikkoisilla puoliaavikoilla joen, järven tai muun vesistön tuntumassa. Pesintä ajoittuu sadekausien jälkeiseen voimakkaan kasvun ja hedelmällisyyden kauteen. Siemensyöjänä se vaatii runsaasti juomavettä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seeprapeipot kutovat pesäkorinsa heinistä ja ruohonkorsista ja pehmustavat sen esimerkiksi höyhenillä. Lentoaukko on pesän kyljessä. Naaras munii 4–6, joskus jopa 12 munaa. Haudonta-aika on noin 2 viikkoa ja molemmat puolisot hautovat. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–viikkoisina. Yksiavioinen. Pari voi pesiä useita kertoja vuodessa, myös vankeudessa. Nuoret linnut ovat sukukypsiä jo muutaman kuukauden ikäisinä.
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vankeudessa kasvaneilla seeprapeipoilla tutkittiin, miten edeltävä kokemus vaikuttaa lintujen tapaan tehdä pesä. Pesänteon saralla kokeneet linnut rakensivat yksilöllisiä, mutta omalle tyylilleen uskollisia pesiä. Kokemattomat linnut rakensivat monenlaisia pesiä, vielä omaa tyyliään hakien. Kokeneet linnut käyttivät rakennuksessa vähemmän pesämateriaalia, koska ne osasivat paremmin optimoida pesänrakennuksen.[2]
Seeprapeipot eivät osaa automaattisesti laulaa kauniisti ja monisävyisesti, vaan nuoret koiraat oppivat laulun aikuisilta koirailta, yleensä omalta isältään[3]. Normaalisti koirasseeprapeippo opettelee oman laulunsa nuorena, eikä opi uutta laulua enää vanhempana[4]. Eräässä tutkimuksessa tutkijat deaktivoivat estävät neuronit, mikä mahdollisti lintujen laulurepertuaarin laajentumisen[5]. Uni on oleellinen osa, kun nuoret, noin 40 päivän ikäiset koiraspeipot hiovat lauluaan seuraavat kolme kuukautta, toistaen sitä jopa tuhansia kertoja päivässä. Nukutun yön jälkeen linnut toistivat edelleen parhaita osia edellispäivän lauluista, mutta jättivät huonoimmat osat toistuvasti pois: uni tuntui auttavat niitä muistamaan tärkeitä asioita ja unohtamaan epärelevantit asiat.[6] Myös aikuisilla koirailla on oma osansa opettajina: kun kokeneet koiraat laulava nuorille koiraille, ne hidastavat lauluaan, jotta nuorten on helpompi saada siitä kiinni. Oikeaa lintua kuunnelleet nuorukaiset oppivat laulun paremmin, kuin nauhoitetta kuunnelleet, sillä nauhoite ei ota huomioon opettelevaa yleisöä.[7] Myös naaraalla on merkitys koiraan laulun oppimiselle: seeprapeippoäitien ääntely kannustaa koiraspoikasia laulun treenaamiseen.[8]
Linnunlaulua on usein pidetty kilpa-aseena koiraiden välillä: laulullaan ne julistavat omaa reviiriään ja omaa vahvuuttaan. Seeprapeippo saattaa olla tähän poikkeus. Vuoden mittaisessa äänityksessä Australiassa tutkijat havaitsivat, että seeprapeippokoiraat laulavat vahvistaakseen suhdettaan sekä puolisonsa että koko parven kanssa[9]. Seeprapeippojen laulu on myös osin kuin ihmisen puhe: humalassa siihen alkaa lipsua virheitä.[10]
Seeprapeipot myös erottavat yksilöt toisistaan ääntelyn perusteella[11]. Lisäksi seeprapeipot eivät vain erota ääniä, vaan myös luokittelevat ne merkityksen mukaan kuten ihmiset. Tutkimuksessa linnut tunnistivat ja ryhmittelivät 11 käyttämäänsä ääntä niiden käyttökontekstin perusteella. Samankaltaiset tilanteet sekoittuivat helpommin, mikä viittaa siihen, että linnut muodostavat mielessään merkityspohjaisia kategorioita viestintäänsä varten[12].
Seeprapeippojen on myös havaittu "varoittavan" kuoriutumattomia poikasiaan kuumuudesta. Kun lämpötila oli yli 26 astetta, hautovat emot "juttelivat" lähellä kuoriutumista oleville munilleen. Nämä kuumuudesta varoittavan laulun kuulleet poikaset kerjäävät vähemmän ruokaa ja kasvavat hitaammin, mikä on jostain syystä hyödyllistä kuumissa olosuhteissa. Laulun kuulleet linnut sitten lisääntyvät itse tehokkaammin aikuisena kuumissa oloissa. [13]
Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että mieluisan koiraan laulu on naaraalle miellyttävää kuunneltavaa, sillä sopivankumppaniehdokkaan laulu vapauttaa naaraan aivoissa mielihyvähormoni dopamiinia. Naaraan mielipiteitä mitattiin opettamalla se vetämään naruista sen kuunnellessa eri lauluja. Epämiellyttävästä laulustakin naaras alkoi pitää, jos sen kuuloaivokuoreen lisättiin dopamiinia keinotekoisesti.[14]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seeprapeipot ovat siemensyöjiä, jotka syövät pääasiassa erilaisten heinäkasvien siemeniä.
Lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seeprapeippo on yksi yleisimmistä lemmikkilinnuista. Sitä pidetään laajalti Suomessakin ja siiitä on jalostettu useita erilaisia värimuotoja. Pienestä koostaan huolimatta seeprapeipolla on potentiaalia olla pitkäikäinen lemmikki. Todistetusti vanhin yksilö eli 12-vuotiaaksi, mutta tarinat kertovat myös 14,5-vuotiaaksi eläneestä lemmikistä, joka ei ole mahdottomuus[15].
Lemmikkinä seeprapeippoja ei tulisi koskaan pitää yksin, vaan vähintään pareittain tai pienissä parvissa. Lemmikkinä ne ovat yleensä katseltavia ja kuunneltavia lemmikkejä. Seeprapeipon hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lintuseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Seeprapeippo ei kuulu CITES-liitteisiin, joten Suomen sisällä lajilla saa käydä kauppaa ilman alkuperätodistuksia ja tunnistemerkintöjä[16]. EU-alueelta seeprapeippoja Suomeen tuodessa niillä pitää kuitenkin olla umpirenkaat ja terveystodistus.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Taeniopygia guttata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Benjamin A. Whittaker, Liam Nolet-Mulholland, Anna Nevoit, Deborah Yun, Connor T. Lambert, Sara C. Blunk, Lauren M. Guillette: Zebra finches have style: Nest morphology is repeatable and associated with experience. iScience, 17.11.2023, 26. vsk, nro 11. PubMed:37965145 doi:10.1016/j.isci.2023.108194 ISSN 2589-0042 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Deregnaucourt, Sebastien ym.: Comparisons of Different Methods to Train a Young Zebra Finch (Taeniopygia Guttata) to Learn a Song Journal of Physiology-Paris. 2012. ResearchGate. Viitattu 7.11.2025.
- ↑ Zhilei Zhao, Han Kheng Teoh, Julie Carpenter, Frieda Nemon, Brian Kardon, Itai Cohen, Jesse H. Goldberg: Anterior forebrain pathway in parrots is necessary for producing learned vocalizations with individual signatures. Current Biology, 18.12.2023, 33. vsk, nro 24, s. 5415–5426.e4. PubMed:38070505 doi:10.1016/j.cub.2023.11.014 ISSN 0960-9822 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Researchers give adult zebra finches back their ability to learn new songs ScienceDaily. Viitattu 7.11.2025. (englanniksi)
- ↑ U. Zurich: Sleep is key for zebra finches learning to sing Futurity. 15.1.2020. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Yining Chen, Laura E. Matheson, Jon T. Sakata: Mechanisms underlying the social enhancement of vocal learning in songbirds. Proceedings of the National Academy of Sciences, 14.6.2016, 113. vsk, nro 24, s. 6641–6646. PubMed:27247385 doi:10.1073/pnas.1522306113 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Zebra finch mothers coach their sons to sing better www.mpg.de. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Griffith, Simon ja Loning, Hugo: Birdsong isn't just competition for mates or territory: Zebra finches sing to bond The Conversation. 17.1.2023. Phys.org. Viitattu 7.11.2025.
- ↑ Jeffrey Bloomer: Drunk Finches Slur Their Songs Slate. 31.12.2014. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Julie E. Elie, Frédéric E. Theunissen: Zebra finches identify individuals using vocal signatures unique to each call type. Nature Communications, 2.10.2018, 9. vsk, nro 1, s. 4026. doi:10.1038/s41467-018-06394-9 ISSN 2041-1723 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Julie E. Elie, Aude de Witasse-Thézy, Logan Thomas, Ben Malit, Frédéric E. Theunissen: Categorical and semantic perception of the meaning of call types in zebra finches. Science, 18.9.2025, 389. vsk, nro 6766, s. 1210–1215. doi:10.1126/science.ads8482 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mylene M. Mariette, Katherine L. Buchanan: Prenatal acoustic communication programs offspring for high posthatching temperatures in a songbird. Science, 19.8.2016, 353. vsk, nro 6301, s. 812–814. doi:10.1126/science.aaf7049 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Helena J. Barr, Erin M. Wall, Sarah C. Woolley: Dopamine in the songbird auditory cortex shapes auditory preference. Current Biology, 25.10.2021, 31. vsk, nro 20, s. 4547–4559.e5. PubMed:34450091 doi:10.1016/j.cub.2021.08.005 ISSN 0960-9822 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Zebra finch (Taeniopygia guttata) longevity, ageing, and life history genomics.senescence.info. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ Lemmikkilinnut Ruokavirasto. Viitattu 11.11.2025.