Se (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Se oli jyväskyläläinen yhtye, joka aloitti toimintansa Kemissä vuonna 1976. Se oli alussa osa uuden aallon punk-rockia, vaikka ei antanutkaan punkin sääntöjen rajoittaa itseään. Yhtyeen tyyli oli romanttista, verrattavissa yhtyeisiin Korroosio, Vaavi ja Woude. Yhtyeen keulahahmona toimi Yari (oik. Jari Knuutinen), joka lauloi ja teki yhtyeen kappaleet. Yhtyeen kokoonpano vaihteli, useammalla kuin yhdellä albumilla soittavat P. A. Ulmanen (kosketinsoittimet), Erkki Okkonen (basso), Jukka Peurasaari (kitara), Ari Puolanen (rummut) ja Eeva Koivusalo (basso). Muita soittajia olivat muun muassa Roy Guerra, Kari Hipponen, Tommi Micklin, Hannu Korkeamäki ja Pentti Degerström. Vuoden 1979 singlekappaleella Lui rumpuja soitti Tumppi Varonen.

Se-yhtyeen ensimmäinen lp-julkaisu vuonna 1979 oli kaupallisessa mielessä varsin erikoinen veto. Teemalevy "...ja me tehtiin rakkautta" (LRLP 300) sisältää vain neljä raitaa, jotka ovat "...ja sä tapaat sun ystäviä", "...sä odotat mua yössä", "...mä lupaan etten lyö", sekä "...ja kun odotan näen pimeässäkin". Eppu Normaali sai "...ja me tehtiin rakkautta"-levyn nimestä idean samana vuonna julkaistuun singlekappaleeseensa "Mekin tehtiin rakkautta".

Se-yhtye hajosi vuonna 1985. Alun perin yhtyeen oli tarkoitus jäädä tuolloin tehdyn kiertueen päätteeksi vain tauolle, mutta tauolta ei ole tähän päivän mennessä palattu.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yari asui 1970-luvun puoliväliin asti Kemissä tehden yksin kappaleita, joita lähetti Love Recordsiin. Yhtiön silloinen demokuuntelija Kim Kuusi kehotti Yaria kokoamaan ympärilleen yhtyeen ja niin syntyikin kokoonpano, joka esiintyi nimellä Pohjolan Voima. Yari muutti kavereidensa perässä Jyväskylään, jossa yhtye alkoi vakiintua. Se sai nimensä 1960-luvun Teräsmies-sarjakuvan mukaan. Nyt Atte Blom kiinnostui yhtyeen demoista ja vuonna 1978 ilmestyi Love Recordsin kautta debyyttisingle "Nyt"/"Kasvoton kuolema". Singlellä Yari lisäksi olivat mukana Jukka Peurasaari kitarassa, P. A. Ulmanen koskettimissa, Erkki Okkonen bassossa ja Ari Puolanen rummuissa. Puolasen lähdettyä siviilipalvelukseen, yhtyeen rumpali vaihtui useaan otteeseen.

Se osallistui Pohjalla-levylle ja saman nimiselle punkyhtyeiden kiertueelle. Parin singlen ja EP:n jälkeen ilmestynyt "...ja me tehtiin rakkautta" oli erikoinen levy, sillä sen sisältämiä kappaleita ei koskaan esitetty keikoilla. Love Records meni konkurssiin ja vuoden 1980 Pahaa unta? ilmestyikin Johannan kautta. Alkuperäiskitaristi Jukka Peurasaari jätti yhtyeen, samoin basisti Okkonen. Bassoon tuli Eeva Koivusalo. Seuraavilla levytyksillä kitaraa soitti Yari, viimeisellä levytyksellä Kari Hipponen. Yhtyeen viimeinen keikkakitaristi oli Hannu Korkeamäki.

Viimeisellä levyllä Lasi kirkasta vettä (1984) musiikillinen yhtyeen suunta oli muuttumassa uudesta aallosta 1980-luvun musiikin suuntaan. Viimeisen levyn tuotti Jimi Sumén. Yhtyeen musiikki ei kuitenkaan enää herättänyt kiinnostusta entiseen malliin ja viimeinen esiintyminen oli Lappeenrannassa vuonna 1985. Se-yhtyeen jälkeen Yarilla oli yhtye Onnensoturit, jossa soittivat myös Eeva Koivusalo, Jimi Sumén ja Sande Vettenranta.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isopäärami ystävineen (1978, uudelleenjulkaisu ...ja me tehtiin rakkautta -CD-versiolla)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Nyt" / "Kasvoton kuolema" (1978)
  • "Mä haluan elää" / "Mitä me tehdään?" (1978)
  • "Eloise" / "En sinuun lankee" (1979)
  • "Lui" / "Noniin noniin" (1979)
  • "Mmm..." / "Meillä vois tänään olla hauskaa" (1979)
  • "Maria, Maria" / "Voin odottaa" (Yari, 1979)
  • "Joku muu" / "Riitaa, riitaa, riitaa" (1980)
  • "Onksunkoskaantehnytmieli" / "Hyvää yötä" (1981)
  • "Kadonneet" / "Punaiset kengät" (1981)
  • "Köyhän pikajuna" / "Pitkä marssi" (1981)
  • "Pienet lampaat" / "Missä on taksi joka ajaa ympyrää" (1981)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjalla-kokoelman lisäksi Se oli mukana myös levyn julkaisun jälkeen tehdyllä saman nimisellä kiertueella.

Singlejen kappaleita ei julkaistu koskaan varsinaisilla albumeilla. Vain kokoelmilla, joilla taas ei julkaistu koskaan varsinaisten albumien kappaleita.

Singlet-kokoelma sisältää kaikkien A- ja B-puolten lisäksi yhden ennenjulkaisemattoman kappaleen "Kuulut mulle vain". Vuoden 1982 kokoelma sisältää vain kuusi viimeistä singleä B-puolineen.

Viiden ensimmäisen singlen kaikki kappaleet olivat versioita muiden kappaleista. Ja kaikilla viidellä jompikumpi puoli oli alun perin Lou Reedin kappale.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984, s. 79-85. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]