Scylla (purjevene)
Scylla on luvialaisen Björn ”Nalle” Nybergin vuonna 1966 suunnittelema Double Ender -puupurjevenetyyppi, joka pohjautuu perimältään Colin Archerin luotsikuttereihin ja Laurinin Kostereihin. Se on valmistettu esikuvistaan poiketen kevyemmin Selkämeren rannikon perinteisellä limilautatekniikalla painokaarin. Yleisin rungon materiaali on pohjolan tiheäsyinen mänty, Kannet ovat yleensä koivuvanerille asennettua tiikkiä ja ruffi ja sisustus mahonkia. Scyllien runkoja on tehty myös irokosta, lehtikuusesta ja mahongista. Scyllille tunnusomaista on maltillinen rikaus ja matala, mutta leveä kutteririki. Useimmissa Scyllissa on puksprööti eli keulapuomi ja silloin keulan purjevarustuksena ovat klyyvari/yankey/genoa-purje ja pienempi kutterifokka, joita voi käyttää yhdessä tai erikseen kelistä ja tuulen voimakkuudesta riippuen. Nallen lähtökohta Scyllan suunnittelussa oli tehdä edullinen, merikelpoinen, turvallinen ja perinteikäs puupurjevene, joka pohjaa osaltaan myös talonpoikais- ja saaristolaisveneisiin.
Scyllan kokoluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Scyllia on neljää eri kokoluokkaa.[1] PikkuScylla on runkopituudeltaan 8,0 m, Keskikokoinen 8,60 m, Iso 9,60 m ja SuurScylla 10,60 m. Kokonaismitaltaan SuurScylla on pukspröötin ja peräsimen kanssa 12,60 m. Scyllia on tehty kaiken kaikkiaan 77 kappaletta. PikkuScyllia on veistetty 29 kappaletta. Keskikokoista Scyllaa on tehty 14 yksilöä. Isoa Scyllaa on eniten eli 30 venettä ja SuurScyllaa on veistetty 4 venettä. Scyllat ovat kaikki valmistettu yksilöllisiksi tilaajan toivomusten mukaan. Neljän peruskokoluokan lisäksi löytyy erilaisia variaatioita: 50 cm venytetty keskikokoinen (Solea) ja 30 cm venytetty Iso (Pegasos, Helga) ym.
Rikausvaihtoehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaisia rikausvaihtoehtojakin löytyy lukuisia. Yleisin rikaus on Kutteritakila ja perinteinen Bermudatakila. Kaksi Scyllaa on rikattu kahvelitakilaiseksi, mutta se melko työläs takilatyyppi käytössä. Pikku ja keskikokoisia Scyllia on pukspröötillä ja ilman. Isoissa on aina puksprööti. IsonScyllan rikivariaatioita on kutterin staagin kiinnityskohdassa. Se voi sijaita pollarin (samson post) takana tai steevissä. Kaikki nämä ovat purjehdusominaisuuksiltaan ja rikin teholtaan hieman erilaisia. Nallen ja monen muun mielestä keskikikokoisen runko (kuten Nallen oma Pilgrim) on onnistunein. Se on nähty monissa Scylla-kisoissakin, että keskikokoisella pärjää hyvin. Scylla on suunnittelijansa periaatteiden mukaisesti pitkäkölinen (mutta ketterä sellainen verrattuna esim Colin Archeriin) ja alirikattu ja matala mastoltaan. Tämä on perhe- ja matkapurressa hyvä ominaisuus, ei tarvitse heti miettiä reivaamista vaikka tuuli nousee yli 10 m/s.
Suunnittelija ja veistäjä Nalle asui avomeren reunalla Luvialla ja avomerellä tuulee vapaammin kuin saariston suojassa, joten purjeala on erityisesti suhteutettu avomeriolosuhteisiin. Kevyissä tuulissa Scylla kuitenkin kärsii alirikauksestaan, monet Scyllien omistajat ovatkin teettäneet 150 % Genuoita kevyisiin tuuliin ja niillä onkin pärjätty kevyentuulen kisoissa hyvin (Penelope). Kuten kaikilla pitkäkölisillä Scyllankin nousukyky kryssillä on huonompi kuin eväkölisillä nykyaikaisilla veneillä. Helppokäyttöinen rullagenoa ei tietenkään auta nousukulmassa, päinvastoin. Scylla on kuitenkin täysverinen purjevene eikä moottoripurjehtija, joksi jotkut sitä erheellisesti kutsuvat. Scyllien kannen suunnittelussa on myös paljon eroja tilaajiensa toiveiden mukaan. Löytyy lyhyttä ja pitkää ruffia. Muutamassa on perähytti ja/tai ohjailuhytti. Lyhytruffisessa on yleensä salongissa skylet ja keulakajuutan luukkutalli on korotettu. Valtaosassa Scyllia on perinteinen pinnaohjaus, mutta muutamassa on hydraulinen ruoriohjaus.
Veistämöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa Scyllista on rakennettu Sådön veistämöllä Luvian Niemenkylässä, mutta pidemmän aikaa Nallen kanssakin veneitä rakentanut Ismo Lilja rakensi useita Scyllia omassa veistämössään Luvian Kirkonkylän entisessä sahakiinteistössä. Liljan veistämö lopetti toimintansa veistäjän sairauden vuoksi. Veneveistämö Sådö toimi jonkin aikaa Björn ”Nalle” Nybergin kuoleman jälkeen hänen poikansa Jan-Erik ”Janne” Nybergin voimin. Veneveistämö Sådö lopetti toimintansa noin vuonna 2015.
Suomen Scyllapurjehtijat ry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtaosa Scylla-veneilijöistä on Suomen Scyllapurjehtijat ry:n jäseniä. Yhdistyksen toimintaperiaate on edistää Scylla-purjehdusta, jakaa Scyllatietoutta ja edesauttaa Scyllaveneiden hoitoa ja kunnostusta. Yhdistyksen toiminta keskittyy vuosijulkaisun toimittamiseen ja Scylla-vuositapaamisen järjestelyyn. Vuonna 2014 kolmaskymmenes juhlavuositapaaminen järjestettiin Luvialla Laitakarin perinnevenesatamassa. Tilaisuus on kaksipäiväinen ja perjantaina on yhdistyksen vuosikokous ja lauantaina Scylla-mestaruus-kisapurjehdus ja palkintojenjakogaala. Kisassa kilpaillaan edelleen Pekka Parikan lahjoittamasta kiertopalkinnosta, joka on tinainen tuoppi ”Pekka Parikan tuoppi”. Yleensä joka toinen vuosi Vuositapaaminen järjestetään Uudessakaupungissa yhteistyössä Uudenkaupungin Pursiseuran kanssa. Scylla-yhdistys ylläpitää myös Scylla-alusrekisteriä.
Myrskylintu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnetuin Scylla on IsoScylla Myrskylintu[2] (järjestysnumeroltaan 44), jonka Nalle ja Ismo rakensivat vuonna 1983 elokuvaohjaaja ja kirjailija Pekka Parikalle. Parikka kirjoitti Myrskylinnun rakentamisesta juttusarjan Venelehteen ja se julkaistiin myös kirjana ”Myrskylinty nousee siivilleen”. Parikan seikkaperäinen ja intohimoinen teksti puuveneen rakentamisesta nosti Scyllan ja puuveneet yleensä uuteen suosioon. Pekka Parikka oli myös Suomen Scyllapurjehtijar ry:n perustajajäseniä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Scylla-veneiden luoja Björn Nyberg palkitaan 2010. Satakunnan Kansa. Viitattu 31.7.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Myrskylintu[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Parikka: Myrskylintu nousee siivilleen: perinteisen puupurren rakentaminen ja ensimmäinen kaukopurjehdus. Otava; 1988. ISBN 978-951-1-09673-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Linkkejä Scylla-veneiden kotisivuille:
- Muita linkkejä: