Savota (Järvisaari)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Savota[1] (ven. Жоржино, Žoržino) on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Järvisaaren luterilaiseen seurakuntaan, nykyään Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä.

Savotan kylä sijaitsee Metsäpirtin ja Tusina–Hattula -tien välillä Ihalaistenjoesta länteen. Perimätiedon mukaan kylän perusti joskus 1800-luvun alussa Metsäpirtistä tullut Vainonen, jota kutsuttiin Roniukoksi. Vainonen piti tilallaan lampaita, mistä juontui hänen venäläinen lempinimensä zavodtšik, tehtailija. Tämän lempinimen mukaan sanotaan kylän saaneen nimensä. Toisen tarinan mukaan nimi juontuisi siitä, että kylän paikalla oli aiemmin ollut tiilitehdas (ven. zavod), jonka savilouhoksesta muodostunut lammikko, tiikki, oli myöhemminkin nähtävissä. Kylän venäläinen nimi johtunee siitä, että 1800-luvun alussa Aleksandrovskaja -hovin omistaja Dubjanski nimesi tilansa eri osat lastensa mukaan: Žoržino Georgi-pojan mukaan.[1].

Vuonna 1838 Savotassa asui 17 ihmistä, vuonna 1856 siellä oli neljä taloa ja yhdeksän sielua, vuonna 1862 taloja oli seitsemän ja asukkaita 25 (miehiä 9, naisia 16).[1] Kylä oli köyhä, koska maapalstat olivat pieniä ja maa huonoa. Niittyä ei ollut, joten karjaa täytyi ajaa laiduntamaan naapurikylien niityille. 1920-luvulla kylään perustettiin suomenkielinen koulu, ja sen opettajana toimi Maria Savolainen. Vuonna 1926 kylässä oli 22 taloa ja 98 asukasta, joista 95 inkeriläisiä.[2] Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Silvander (suku kotoisin Suomesta), Soikkeli (kotoisin Kurkijoesta), Vainonen.

Toisen maailmansodan aikana kylä oli miehitetty saksalaisjoukoilla. Inkeriläisiä oli viety vuosina 1943-1944 Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa niistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikylälle, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]