Santa Isabel -luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Santa Isabel -luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 832 t (arqueo)
Pituus 36,78 m (köli)
Leveys 11,28 m
Syväys 5,64 m
Miehistöä 560
Aseistus
Meritorjunta alempi tykkikansi: 26 x 18 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 26 x 12 naulan tykkiä
puoli- ja etukansi: 8 x 6 naulan tykkiä

Santa Isabel -luokka oli Espanjan laivaston kuuden kaksikantisen 60-tykkisen linjalaivan muodostama alusluokka.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alukset suunnitteli Antonio de Gaztañeta y Iturribálzaga, joka myös valvoi kolmen aluksen valmistusta assistenttiinaan Joseph del Llano. Aluksista kolme valmistettiin Pasajesissa ja loput kolme Oriossa, jossa valmistetut alukset siirrettiin vesillelaskun jälkeen Pasajesiin viimeisteltäviksi ja takiloitaviksi. Vaikka alukset luokiteltiin 60-tykkisiksi ja niissä oli 24 tykkiporttia alemmalla tykkikannella, ne varustettiin vain 54 tykillä.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Isabel -luokka[1]
Nimi (lempinimi) Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Santa Isabel Bassanoaga, Pasajes 7. syyskuuta 1717 1717 vallattu 10. elokuuta 1718 Cape Passeron taistelussa
San Pedro Barrio Vizcaya, Pasajes 23. kesäkuuta 1716 26. heinäkuuta 1717 haaksirikkoutunut 8. joulukuuta 1718
San Juan Bautista Bassanoaga, Pasajes 1. tammikuuta 1717 helmikuu 1717 uponnut 1720
San Luis Orio 27. kesäkuuta 1717 haaksirikkoutunut 28. joulukuuta 1719
San Fernando Orio 27. kesäkuuta 1717 miehistönsä upottama 14. marraskuuta 1719 Messinan piirityksessä
San Carlos Orio 1717 vallattu 10. elokuuta 1718 Cape Passeron taistelussa

Toinen kuuden linjalaivan tilaus allekirjoitettiin 1717. Sen mukaan Lorenzo de Arzuetan ja Juan Bautista de Buendian piti valvoa kolmen aluksen valmistusta Pasajesissa, Gerónimo de Echevesse Mutiozábalin kahden aluksen valmistusta Oriossa. Kuudennen aluksen valmistusta piti valvoa Felipe de Zelarain Basanoagassa. Seuraavana vuonna allekirjoitettiin sopimus 15 linjalaivan valmistuksesta Santoñassa, missä töitä piti valvoa Carlos Grillon. Sañtonassa työt jaettiin usealle työnjohtajalle kuten Jean-Pierre Boyer ja Ciprián Autrán.[1]

Vuodesta 1717 alkaen lisääntyi huoli telakoiden suojaamisesta, koska erityisesti Pasajes oli lähellä Ranskan rajaa. Tämän vuoksi aloitettiin uuden telakan rakentaminen kauemmas rajasta. Alusten ollessa edelleen telakalla Ranskan joukot hyökkäsivät kesällä 1719 baskimaahan ja polttivat keskeneräiset alukset, runsaasti puutavaraa, tykkejä, takilaköysiä, kangasta ja muita varastoituja tarvikkeita. Sañtonaan tehdyssä hyökkäyksessä poltettiin kaksi 60-tykkistä ja yksi 70-tykkinen lähes valmista linjalaivaa telakoille. Samalla poltettiin varastot, joissa oli loppujen 12 aluksen valmistukseen tarvittava materiaali.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Winfield et al 2023 s. 169-171