Sangisjoen vesistö
Sangisjoen vesistö (ruots. Sangisälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 3) muodostuu Pohjanlahden Perämereen laskevan Sangisjoki (ruots. Sangisälven) ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 1 230 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pääuoman osuudet | |
|---|---|
| nimi | pituus (km) |
| Sangisjoki | 21 |
| Lapinjärvi | |
| Kukasjoki | 13 |
| Kukasjärvi | |
| Kypasån | 3 |
| Kypasjarv | |
| Kiilisjoki | 3 |
| Ytterträsket | |
| Mellanån | 1 |
| Kiilisjärvi | |
| Miekolompolo | 2 |
| Miekojärvi | |
| Raitajoki | 6 |
| Raitajärvi | |
| Jänkisjoki | 9 |
| Jänkisjärvi | |
| Mukkajoki | 4 |
| Ahmaoja | 8 |
| Lähde [2] | |
Sangisjoki voidaan tulkita myös koko pääuoman nimeksi. Tämä on perusteltua silloin, kun puhutaan vesistöalueesta ja sen vesistörakenteesta. Pääuoma virtaa monen järven kautta ja silloin annetaan järvien välisille joen osuuksille eri nimiä. Niin on käynyt Sangisjoellakin. Joenvarsijärviä on yhdeksän, joiden välisillä joenuomilla on omat nimensä, ja ne on koottu oheiseen luetteloon.[2][3][4][5]
Pääuoma alkaa Ylitorniolla Pirttijärven kylässä Ruokovaaran ja Kantovaaran välisestä kosteikosta, josta laskee etelään päin Ahmaoja. Kosteikko sijaitsee noin 190 metriä mpy. Se laskee ensin Mukkajärveen, mutta joen sivusta uoma jatkaa eteenpäin Mukkajokena parin kilometrin päässä sijaitsevaan Jänkisjärveen. Järven itärannalla sijaitsee Jänkisjärven kylä. Sen laskujoki on Jänkisjoki, joka asutuksesta autiona virtaa kahdeksan kilometrin päähän Raitajärveen. Järven rannalla sijaitsee kaksi kulmakuntaa Raitajärvi ja Östra Posjärv. Järven poikki kulkee Ylikainuun vastainen kuntaraja, joka seuraa eteenpäin virtaavaa Raitajokea Miekojärveen. Miekojärvi on vesistöalueen suurin järvi ja kuntaraja jatkaa seuraamalla pääuomaa Ytterträsketiin asti. Miekojärven kylä sijaitsee järven saaressa ja sen niemellä. Miekojärven jälkeen on joki muuttunut leveäksi ja suvantomaiseksi. Osuutta voidaan kutsua Miekolompoloksi ja se laskee seuraavaksi Kiilisjärveen, jonka rannoilla sijaitsevat kulmakunnat Västra- ja Östra Kiilisjärvi. Tämän laskujoki Kiilisjoki virtaa Ytterträsketin läpi ja laskee seuraavaksi Ylikainuun puolella Kypasjarveen. Järven eteläpuolella sijaitsee Kypäsjärven raitti. Pääuoma siirtyy Kypasånin nimellä Ylitornion puolelle laskiessaan Kukasjärveen. Järven rantoja on viljelty jonkin verran ja etelärannassa sijaitsee Kukasjärven kylä. Kukasjoki laskee Lapinjärveen 13 kilometrin päässä. Joenvarsi on jonkin verran viljelty ja puolimatkassa sijaitsee Taipaleen kulmakunta. Joki siirtyy Taipaleen alapuolella Haaparannan puolelle. Pääuoman suuria sivu-uomia ovat Sääjoki, joka laskee Miekojärveen, Tjärasbäcken, joka laskee Kypasjarveen ja vielä Kukasjokeen yhtyvä Linkanjoki. Kattavampi sivu-uomataulukko löytyy Sangisjoen vesistön artikkelista. Joki jatkaa tästä eteenpäin Sangisjoen nimellä mereen saakka.[2][3][4][5]
Joen kaltevuus vaihtelee niin, että yläjuoksulla on jyrkempää kuin alajuoksulla. Pääuoma putoaa jo Raitajärvelle tultaessa 90 metriä, mutta sitä seuraavalla Raitajoella on pudotusta enää kolme metriä. Loivaa osuutta jatkuu Kiilisjoelle asti, missä on 22 metrin pudotus kolmen kilometrin matkalla ja siten kaltevuutta 7,3 metriä kilometrille (m/km). Suurin pudotus tapahtuu 750 metriä pitkässä Kiiliskoskessa. Alajuoksulla on vielä Holmforsen ja Kurkkioforsen. Kypasånissa tapahtuu kolmen kilometrin matkalla 16 metrin pudotus pääasiassa Kvarnforsenissa (pituus 700 metriä), Pahaväärässä ja Stenpataforsenissa. Kukasjoki, jonka pudotus on 34 metriä ja kaltevuus 2,6 m/km, alkaa heti kolmen kilometrin koskijaksolla, joka loppuu Taipaleessa. Siihen kuuluvat ainakin Alapäänkoski, Välikoski ja Saarikoski. Kukasjoen loppuosuus taittuu leppoisammin.[2][3][4][5]
Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistö sijaitsee suuren Kalixjoen vesistön (tunnus 4) itäpuolella ja sen itäpuolelta siihen rajautuvat vielä pohjoispuolella Tornionjoen vesistö (tunnus 1) ja tästä etelämpänä Keräsjoen vesistö (tunnus 2). Rannikolla on vielä mereen laskevia pieniä ojia ja puroja, joiden valuma-alueiden yhteispinta-ala on pieni.[6]
Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (52,7 %), turve (26,6 %), kalliomaa (6,5 %), hiekka ja sora (3,8 %), multamaa (1,9 %), savimaa (0,9 %) ja jäätikköjokijäänteet (1,6 %), joiden lisäksi on vielä 6 % muita maalajeja. Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (73,6 %), soita ja kosteikkoja (16,5 %), viljelymaita (1,2 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,3 %) sekä joutomaita (2,4 %). Näiden lisäksi on olemassa 6 % erilaisia vesistöjä.[2][7]
Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sangisjoen keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Sangisjokiin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 12,9 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 82,3 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 3,14 m³/s [7]. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut kuukautiset keskivirtaamat. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[2][8]
Sivujokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sangisjoen pääuomalla on lukuisia sivujokia ja -puroja, jotka yhtyvät uoman eri osuuksille. Niistä merkittävimmät ovat Korpikån, Linkanjoki ja Sääjoki. Alla olevaan taulukkoon on koottu joitakin sivu-uomia siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat alajuoksulta noustessa vastaan. Yhtymäkohdan etäisyys joenuusta ja pääuoman kohdan nimi on tiedettäessä mainittu.
| Sivu-uoman nimi |
Yhtyy Sangisjokeen (km suusta) |
Pääuoman kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Sågbäcken | Sangisjoki | 28 | 1,1,1,-,-,1 | |||
| Korpikån | 10 | Sangisjoki | 4,1 | 383 | 1,1,1,-,2,1 | |
| Pilkkabäcken | Sangisjoki | 37 | 1,1,1,-,-,1 | |||
| Linkanjoki | 23 | Kukasjoki | 152 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Kallbäcken | Kukasjoki | 8 | 1,1,1,-,-,1 | |||
| Husaoja | 33 | Kukasjoki | 9 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Kotaoja | 38 | Kukasjärvi | 6 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Tjärasbäcken | 49 | Kypasjarv | 31 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Kätköbäcken | 55 | Kiilisjärvi | 1,1,1,-,-,1 | |||
| Matkaoja | 62 | Miekojärvi | 14 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Sääjoki | 69 | Miekojärvi | 60 | 1,1,1,-,-,1 | ||
| Rönsbäcken | 82 | Raitajoki | 34 | 1,1,1,-,-,1 |
Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistössä on yksi vesivoimalaitos Sangisjoessa Taipaleessa, jossa se tuottaa sähköä 0,3 megawattin teholla noin yksi gigawattituntia vuodessa.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 12.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Sangisjoki (SE732982-185010) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 15.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Sangisjokiin pääuoman_alku Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 20.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Sangisjokiin alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 20.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Sangisjokiin yläjuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 20.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Svenskt Vattendragsregister, Hydologi, SMHI, nro 102, ISSN 0283-772, 2006 (ruotsiksi)
- ↑ a b Sangisjoen vesistö (Excel-lomake nro 32395), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 274–283, viitattu 12.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Sangis älv, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020