Sandoriniöljy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sandoriniöljy, käytettiin myös nimeä sanduriiniöljy tai chandoriniöljy oli Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla valaistus- ja keittotarkoituksiin käytetty Venäjältä tuotu maaöljytisle. Kellertävän värinen öljy oli hyvin tulenarkaa ja räjähti voimakkaasti joutuessaan avotulen lähelle. Toisaalta valaistustarkoituksiin öljy sopi hyvin, sillä se tuotti kirkkaan ja kuuman liekin vähäisellä polttoaineen kulutuksella. Sandoriniöljy oli kallista, ja sitä käyttivät etupäässä Suomessa asuneet varakkaat venäläiset. Sandoriniöljyn nimi tuli Pietarissa asuneen L. Chandorin mukaan, joka patentoi vuonna 1868 öljyä käyttäneen lampun. Sandoriniöljy ja sitä käyttäneet lamput syrjäytyivät sittemmin tavallisten öljylamppujen tullessa käyttöön.[1][2]

Sandoriniöljyä käyttäneet lamput olivat räjähdysvaaran vuoksi erikoisvalmisteisia ja sen vuoksi kalliita hankkia. Lampussa oli pieni imukankaalla vuorattu polttoainesäiliö jonka vetoisuus oli puoli korttelia (noin 0,17 litraa). Lampun polttimo imutorvineen oli varustettu erityisen tarkkaan tehdyillä ilmarei'illä räjähtämisen estämiseksi. Lamppu paloi yhdellä täytöllä noin puoli päivää 10 linjan (noin kaksi senttimetriä) korkuisella liekillä. Sandoriniöljyä käytettiin myös keittimissä, niissä polttimon liekki oli laajempi ja matalampi. Lisäksi uunintekijät käyttivät pimeinä aikoina lasitonta sandorinivalaisinta työlamppuna. Lampun polttimo oli varustettu erityisillä ilmarei'illä hyvän vedon varmistamiseksi ja lamppu oli myös suojattu räjähtämisen varalta erityisellä laitteella.[1]

Sandorinilamppu aiheutti Helsingissä suuren tulipalon vuonna 1877, ja kesällä 1880 sattui Etelä-Esplanadin ja Fabianinkadun kulmassa sijainneen kaksikerroksisen puutalon keittiössä sandoriniöljykeittimen räjähdyksestä alkanut tulipalo. [1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]